Lii­ken­ne­tur­van verk­ko­si­vuil­la on pal­jon asi­aa lii­ken­ne­tur­val­li­suu­teen ja tien pääl­lä liik­ku­mi­seen liit­ty­en. Verk­ko­si­vu­ja se­la­tes­sa al­kaa väis­tä­mät­tä miet­tiä myös omaa lii­ken­ne­käyt­täy­ty­mis­tään. Poh­ties­saan saat­taa teh­dä ha­vain­non, et­tä mo­net lii­ken­ne­tur­val­li­suut­ta pa­ran­ta­vat asi­at tun­tu­vat it­ses­tään­sel­vyyk­sil­tä.

Näin ei kui­ten­kaan ole.

Esi­mer­kik­si asen­teet tur­va­vyön käyt­töä koh­taan vaih­te­le­vat. Tur­va­vyön käyt­tä­mi­nen tai kul­jet­ta­ja­na mat­kus­ta­jil­ta tur­va­vyön käy­tön vaa­ti­mi­nen ei ole kai­kil­le päi­vän­sel­vää. Osa kul­jet­ta­jis­ta ajaa edel­leen il­man tur­va­vyö­tä tai kul­jet­taa lä­hei­si­ään, joil­la ei ole tur­va­vyö­tä. Myös no­peus­ra­joi­tuk­siin suh­tau­du­taan osit­tain hy­vin­kin le­vä­pe­räi­ses­ti. Eten­kin suu­rem­pien no­peuk­sien tie­o­suuk­sil­la saa­te­taan aja­tel­la, et­tei no­peus­ra­joi­tus­ten ylit­tä­mi­nen ole niin vaa­ral­lis­ta. Myös tu­tuil­la teil­lä aje­taan usein tur­han ko­vaa.

Toi­saal­ta mui­den tien käyt­tä­jien kui­ten­kin ole­te­taan nou­dat­ta­van lii­ken­ne­sään­tö­jä ja käyt­tä­vän tur­va­lait­tei­ta. Mel­ko ris­ti­rii­tais­ta. Eh­kä omiin kul­jet­ta­jan tai­toi­hin on hel­pom­pi luot­taa kuin tois­ten. Tai eh­kä on­net­to­muu­den sat­tu­mi­nen omal­le koh­dal­le tun­tuu vain ko­vin epä­to­den­nä­köi­sel­tä.

Lii­ken­ne­tur­van en­nak­ko­tie­to­jen mu­kaan vuon­na 2024 ta­pah­tui yli 2700 hen­ki­lö­va­hin­koon joh­ta­nut­ta tie­lii­ken­ne­on­net­to­muut­ta. Jol­le­kin se on­net­to­muus siis ai­na koh­dal­le sat­tuu. Kaik­keen ei lii­ken­tees­sä voi va­rau­tua, mut­ta jo­kai­sen vas­tuu on huo­leh­tia lii­ken­ne­tur­val­li­suu­des­ta omal­ta koh­dal­taan.

Lii­ken­ne­tur­van kou­lut­ta­ja Ei­ja Hon­ka­nen sa­noo blo­gi­teks­tis­sään, et­tä lii­ken­ne­kas­va­tus tu­li­si si­säl­lyt­tää toi­sen as­teen kou­lu­tuk­siin. Hän pe­rus­te­lee nä­ke­mys­tään sil­lä, et­tä lii­ken­ne ja lii­ken­tees­sä ope­roi­mi­nen kuu­luu jo­kai­sen ar­keen jol­la­kin ta­sol­la. Myös mo­nis­sa am­ma­teis­sa lii­ken­tees­sä liik­ku­mi­nen on osa työ­teh­tä­viä.

Hon­ka­nen on huo­lis­saan sii­tä, et­tä pe­rin­tei­nen kul­jet­ta­ja­o­pe­tus ta­voit­taa enää al­le puo­let 17-19 -vuo­ti­ais­ta, sil­lä ajo­kor­tin ajaa yhä har­vem­pi nuo­ri. Tä­män ta­kia lii­ken­ne­kas­va­tuk­seen tu­li­si Hon­ka­sen mu­kaan pa­nos­taa suun­ni­tel­mal­li­ses­ti ja sen tu­li­si ol­la osa op­pi­lai­tos­ten toi­min­ta­kult­tuu­ria.

Lii­ken­ne­kas­va­tuk­sen tu­li­si ol­la osa myös per­hei­den toi­min­ta­kult­tuu­ria, sil­lä lap­set omak­su­vat lii­ken­tees­sä liik­ku­mi­sen tie­dot ja tai­dot mal­li­op­pi­mi­sen kaut­ta. Lii­ken­teen tut­ki­mi­nen ja lii­ken­ne­sään­tö­jen op­pi­mi­nen on usein lap­sis­ta haus­kaa, sen­hän nä­kee ke­säi­sin Ki­teen lii­ken­ne­puis­tos­sa. Se on­kin oi­va paik­ka ope­tel­la asi­oi­ta lei­kin var­jol­la. Lii­ken­tees­sä kun leik­ki­mi­nen on kiel­let­ty niin lap­sil­ta ja kuin ai­kui­sil­ta­kin.

M.V.