Huh huh, vuo­den kii­rei­sin päi­vä on taas tu­los­sa. Vuo­den kii­rei­sin päi­vä ja sa­mal­la myös eh­dot­to­mas­ti vuo­den pa­ras päi­vä.

Jou­lu­aat­to­na saa ta­va­ta lu­kui­sia iloi­sia ja eri­to­ten kilt­te­jä ih­mi­siä. Päi­vän kii­rei­siin on val­mis­tau­dut­ta­va huo­lel­la, sil­lä kii­re ei saa nä­kyä, kun vie­rail­laan per­heis­sä. Jou­lu­han on rau­hoit­tu­mi­sen ai­kaa.

Jou­lu­aa­ton reis­sul­le val­mis­tau­tu­mi­nen al­kaa­kin jo hy­vis­sä ajoin, viik­ko­ja en­nen H-het­keä. On mie­tit­tä­vä ai­ka­tau­lut, rei­tit ja tie­tys­ti ruo­ka­tau­ot, jos nii­tä nyt eh­tii pi­tä­mään. Reen pak­kaa­mi­nen­kin on tark­kaa puu­haa, jot­tei en­sim­mäi­set lah­jat ole alim­mai­sek­si las­tat­tu. On­nek­si ton­tut huo­leh­ti­vat lah­jo­jen täy­den­nys­pis­tei­tä mat­kan var­rel­le, ja tie­tys­ti oi­ke­aan jär­jes­tyk­seen.

Ton­tut ovat­kin iso apu aat­toil­lan ret­ken on­nis­tu­mi­sen kan­nal­ta. He ovat sel­vit­tä­neet tie­ten­kin sen, kuka se on kilt­ti­nä ol­lut ja mitä ku­ka­kin on toi­vo­nut. Et­tä Mat­ti saa sen ra­dio-oh­jat­ta­van här­päk­keen­sä ja Mai­ja taas nuk­ken­sa. Oli­si­han se ai­ka­moi­nen pet­ty­mys, jos lah­jat me­ni­si­vät ris­tiin, Jou­lu­pu­kil­le­kin. Ja pää­o­sin­han lah­jat ovat tont­tu­jen val­mis­ta­mia, ah­ke­ria he ovat pa­jal­la ol­leet. Ja muo­ri on huo­leh­ti­nut, et­tä puu­roa riit­tää ah­ke­roi­jil­le.

Jou­lu­aat­toon val­mis­tau­tu­mi­nen on­kin tii­mi­työ­tä par­haim­mil­laan, jo­kai­nen kan­taa kor­ten­sa ke­koon vuo­den tär­keim­män juh­lan on­nis­tu­mi­sek­si.

Ja kun kaik­ki on­nis­tu­vat, on myös kai­kil­la hyvä mie­li. Rau­ha maas­sa ja ih­mi­sil­lä hyvä tah­to.

Sitä hy­vää miel­tä on ilo ja kun­nia käy­dä ais­ti­mas­sa mo­nen mo­nes­sa per­hees­sä jou­lu­aat­to­na, sii­hen ei vaan kyl­läs­ty iki­nä! Pu­kil­ta­kin kii­reet unoh­tu­vat ja ai­ka tun­tuu py­säh­ty­vän.

Ai­na sa­no­taan, et­tä Jou­lu­puk­ki on tär­keä lap­sil­le ja näin var­mas­ti on­kin. Mut­ta kyl­lä tuol­la kier­tä­es­sä on huo­man­nut, et­tä ai­van yh­tä tär­keä Jou­lu­puk­ki on myös van­hem­mil­le, eri­to­ten pien­ten las­ten van­hem­mil­le. Ja ku­ka­pa se ei oli­si iloi­nen saa­des­saan Jou­lu­pu­kil­ta lah­jan, oli sit­ten nuo­ri tai vart­tu­neem­pi elä­jä. Jou­lu­puk­ki tai­taa­kin ol­la tei­dän kaik­kien yk­si lem­pi­vie­rais­ta. Pi­an­han me nä­em­me­kin, jou­lu­aat­to­han on jo huo­men­na.

Iloa ja jou­lu­miel­tä kai­kil­le!

Ter­vei­sin,

Jou­lu­puk­ki

Ps. Äl­kää tar­jot­ko mi­nul­le glö­giä, mi­nul­la on kuu­ma muu­ten­kin.