Syk­sy on hyvä ai­ka aloit­taa uu­si har­ras­tus. Meil­tä toi­mi­tuk­ses­ta­kin läh­ti vii­me vii­kol­la kak­si hen­ki­löä pi­la­tes-kurs­sil­le, pää­toi­mit­ta­ja ja minä.

En tien­nyt la­jis­ta etu­kä­teen oi­ke­as­taan mi­tään. Tein taus­ta­sel­vit­te­ly­jä, ja yl­lä­tyk­sek­se­ni pi­la­tek­sel­la ei tun­tu­nut ole­van ai­na­kaan suo­raa yh­teyt­tä esi­mer­kik­si joo­gaan. Yo­u­Tu­bes­ta löy­tyi luon­nol­li­ses­ti ope­tus­vi­de­oi­ta. Kat­soin muu­ta­maa ja yri­tin teh­dä har­joi­tus­ta. En saa­nut aja­tuk­ses­ta kiin­ni. Se­län pyö­ris­tä­mi­nen tun­tui tur­han­päi­väi­sel­tä tou­hul­ta. Pää­tin odot­taa tun­tiin as­ti.

”Jän­nit­tää­kö?”, ky­syi pää­toi­mit­ta­ja en­nen en­sim­mäis­tä har­joi­tus­ker­taa. Vas­ta­sin re­hel­li­ses­ti, et­tä ei. Edel­leen il­mei­ses­ti ku­vit­te­lin ky­sees­sä ole­van jon­kin­lai­sen joo­ga­har­joi­tuk­sen. Niis­tä mi­nul­la on pit­kä ko­ke­mus, jo­ten ajat­te­lin hom­man ole­van jos­sain mää­rin tut­tua.

En­sim­mäi­sel­lä har­joi­tus­ker­ral­la et­sin it­sel­le­ni pai­kan sa­lin nur­kas­ta. Opet­ta­ja lait­toi kier­tä­mään ana­to­mi­sia ku­via vat­san alu­een li­hak­sis­ta. Ym­mär­sin, et­tä kes­ki­var­ta­lon sy­vien li­has­ten käyt­tö yh­dis­tet­ty­nä hen­gi­tyk­seen oli jol­lain ta­paa har­joi­tuk­sen yti­mes­sä. Huo­ma­sin tur­hau­tu­va­ni en­nen kuin olim­me pääs­seet edes al­kuun. Mi­ten ih­mees­sä minä löy­täi­sin nämä li­hak­set it­ses­tä­ni? Jos olen jos­sain asi­as­sa lah­ja­ton, niin liik­ku­mi­ses­sa ja ke­hon hal­lin­nas­sa sa­nal­lis­ten (tai ku­val­lis­ten) oh­jei­den mu­kaan.

En­sim­mäi­set har­joi­tuk­set vah­vis­ti­vat epäi­ly­jä­ni. Mei­dän piti ot­taa kiin­ni suo­li­luus­ta ja pyö­ris­tää sel­kää. Sa­mal­la hen­gi­tim­me oh­jei­den mu­kaan. Mikä on suo­li­luu? En ym­mär­tä­nyt mi­tään, har­joi­tus ei tun­tu­nut mil­tään. Huo­ma­sin te­ke­vä­ni liik­keen ai­van eri ta­val­la kuin vie­rus­ka­ve­ri­ni.

Vä­hi­tel­len tur­hau­tu­mi­se­ni kui­ten­kin muut­tui va­pau­tu­mi­sek­si. Aja­tus sii­tä, et­tä olen täs­sä tosi huo­no, pois­ti kai­ken ri­ma­kau­hun. Olen ai­kai­sem­min­kin käyt­tä­nyt tätä sa­lais­ta aset­ta­ni, joka on ken­ties pa­ras­ta, mitä van­he­ne­mi­nen on tuo­nut mu­ka­naan. Mi­nun ei tar­vit­se ol­la hyvä jos­sa­kin saa­dak­se­ni sii­tä iloa ja hyö­tyä.

Ym­mär­sin, et­tä mi­nul­la ei ole kii­re mi­hin­kään. Kes­ki­tyin liik­kee­seen ja hen­gi­tyk­seen. Opet­ta­jan oh­jeen mu­kai­ses­ti tein kai­ken mah­dol­li­sim­man huo­lel­li­ses­ti. Se­lin ma­kuul­la teh­tä­vät liik­keet tun­tui­vat jo mie­lek­kääm­mil­tä. Kun tu­ke­na oli lat­tia, al­koi lan­ti­o­kin pik­ku­hil­jaa löy­tyä.

Il­lal­la aja­es­sa­ni Jo­en­suu­hun tun­sin poik­keuk­sel­lis­ta ren­tout­ta. Ikään kuin en oli­si jän­nit­tä­nyt yh­tä­kään li­has­ta. Nyt pi­la­tes välk­kyy koko ajan jos­sain mie­le­ni pe­ru­koil­la. Tä­tä­kin kir­joit­ta­es­sa­ni kä­vin het­ken lat­ti­al­la ma­kaa­mas­sa ja et­si­mäs­sä lan­ti­o­ta­ni. On se siel­lä jos­sain.

MIIK­KA KI­VI­NEN

miik­ka.ki­vi­nen@ko­ti­kar­ja­la.fi