Pa­ri­kymp­pi­se­nä suo­men kie­len ja kir­jal­li­suu­den opis­ke­li­ja­na hain ke­sä­toi­mit­ta­jak­si pai­kal­lis­leh­teen, mut­ta en tul­lut va­li­tuk­si. En ai­na­kaan muis­ta ol­lee­ni asi­as­ta eri­tyi­sen pet­ty­nyt, kun mui­ta­kin ke­sä­töi­tä oli mu­ka­vas­ti tar­jol­la. Nyt kir­joit­te­len tätä jut­tua sa­mai­sen leh­den ke­sä­toi­mit­ta­ja­na – 40 vuot­ta myö­hem­min. Myön­nän, et­tä olen nyt val­miim­pi tä­hän teh­tä­vään, kun elä­män­ko­ke­mus­ta­kin on kart­tu­nut mo­nes­ta am­ma­tis­ta. Elä­mä se vaan jak­saa yl­lät­tää, ja hyvä niin!

Olen saa­nut elää tur­vat­tua elä­mää sekä lap­suu­des­sa et­tä nyt ai­kui­se­na. Tur­val­li­suus voi joh­taa jän­ni­tyk­sen et­si­mi­seen ”ää­rim­mäi­sis­tä te­ois­ta”, niin kuin muu­ta­man vuo­den ta­kai­ses­sa ren­gas­mai­nok­ses­sa to­det­tiin. Voi­si sa­noa, et­tä hyp­py kou­lu­työs­tä toi­mi­tus­työ­hön on myös ol­lut hyp­py sy­vään pää­tyyn. Ih­mis­ten, mie­li­pi­tei­den ja il­mi­öi­den kir­jo on tä­män työn par­hai­ta puo­lia ja sa­mal­la sen haas­te.

Mut­ta var­si­nai­ses­ti tämä yl­lät­tä­vän ja uu­den ha­ke­mi­nen nä­kyy lu­ku­miel­ty­myk­sis­sä­ni. Jos kir­jan tai elo­ku­van ta­pah­tu­mat ovat en­nal­ta ar­vat­ta­vis­sa, se jää mi­nul­ta kes­ken. Liit­ty­nee­kö sa­maan asi­aan se­kin, et­tä jos­kus kau­pun­ki­koh­teis­sa omal­la po­ru­kal­la reis­sa­tes­sa olen sa­no­nut, et­tä ei se hait­taa mi­tään, jos vaik­ka vä­hän ek­syy. Ka­dun­kul­man ta­ka­na voi odot­taa yl­lä­tys, jon­ka muis­taa lop­pu­e­lä­män­sä.

Kou­lun lu­ku­vuot­ta aloit­ta­vis­ta op­pi­lais­ta, opis­ke­li­jois­ta ja opet­ta­jis­ta moni on nyt uu­den edes­sä: uu­si kou­lu, uu­si luok­ka, uu­det op­pi­laat. Tie­dän, et­tä osal­le täl­lai­nen ti­lan­ne on hy­vin­kin haas­ta­va. Tie­dän sen­kin, et­tä kou­luis­sa ai­kui­set te­ke­vät kaik­ken­sa sen eteen, et­tä jo­kai­sel­la op­pi­jal­la oli­si siel­lä tur­val­lis­ta ol­la.

Ar­voi­tuk­ses­sa ky­sy­tään, et­tä mitä kaik­ki te­ke­vät yh­tä ai­kaa. Vas­taus on, et­tä van­he­ne­vat. Kou­lun lu­ku­vuo­si li­vah­taa läpi het­kes­sä, ja es­ka­ri on en­si vuon­na eka­luok­ka­lai­nen ja yh­dek­säs­luok­ka­lai­nen siir­tyy toi­sen as­teen opis­ke­li­jak­si. Jo­kai­nen luok­ka- ja kou­lu­as­te on ai­nut­ker­tai­nen op­pi­jal­le. Opet­ta­ja ”käy” sa­man luo­kan mo­neen ker­taan, mut­ta sil­ti jo­kai­nen niis­tä on oman­lai­sen­sa. Toi­vo­taan kou­lui­hin tur­val­lis­ta mut­ta myös yl­lä­tyk­siä si­säl­tä­vää lu­ku­vuot­ta.

Mir­ja Hurs­kai­nen