Olem­me taas ker­ran ko­koon­tu­neet viet­tä­mään Värt­si­lä-päi­vää.

Rak­kaat ys­tä­vät, kun­ta ja seu­ra­kun­ta on mei­tä kaik­kia var­ten. Miel­tä­ni vain as­kar­rut­taa vie­lä­kin seu­ra­kun­ta­lii­tos Ki­tee­seen. Voi ol­la hyvä, voi ol­la myös­kin toi­sen­lai­nen, elik­kä mitä saam­me jat­kos­sa? Sen ai­ka näyt­tää.

Muis­ta­kaam­me, tä­nään on se päi­vä vuo­des­ta, kun nos­tan meil­le kii­tol­li­suut­ta, rau­hal­li­suut­ta, kun saam­me yh­des­sä naut­tia Värt­si­lä-päi­väs­tä. Maa­il­mal­la ja Suo­mes­sa ta­pah­tuu pal­jon ikä­viä ja vai­kei­ta asi­oi­ta, jot­ka var­jos­ta­vat jo­ka­päi­väis­tä elä­määm­me. Nuor­ten ah­din­gos­ta, hy­vin­voin­nis­ta, ta­lou­del­li­ses­ta ah­din­gos­ta, so­dis­ta ja il­mas­ton läm­pe­ne­mi­ses­tä saam­me lu­kea ja kuul­la päi­vit­täin. Sik­si tä­nään ja huo­men­na­kin toi­von jo­kai­sen kes­kus­te­le­van rau­has­ta, us­kos­ta, toi­vos­ta ja rak­kau­des­ta.

Mei­dän kaik­kien yh­tei­nen teh­tä­vä on esi­mer­kein näyt­tää lap­sil­le, nuo­ril­le ja kai­kil­le, mi­ten pal­jon ar­vos­tam­me yh­tei­se­loa, yh­tei­söl­li­syyt­tä. Tä­mä­kin päi­vä on meil­le lah­ja, jon­ka voim­me yl­pey­del­lä ja­kaa heil­le, jot­ka hä­dän het­kel­lä ha­ke­vat meil­tä tur­vaa. Elä­kääm­me toi­vos­sa, et­tä rau­ha ja rak­kaus voit­taa.

Var­mas­ti meil­lä kai­kil­la on muis­tis­sa, et­tä tal­vi­so­dan syt­ty­mi­ses­tä on ku­lu­nut 84 vuot­ta, kun Neu­vos­to­liit­to hyök­kä­si koko itä­ra­jan pi­tuu­del­la Suo­meen. Yli puo­len mil­joo­nan so­ti­laan voi­min. Suo­mi ja me olem­me sel­viy­ty­vää kans­sa, sel­viy­dym­me edel­leen.

Lo­puk­si yk­si yh­tei­nen asia.

Isä mei­dän -ru­kouk­sen pyyn­tö "an­na meil­le jo­ka­päi­väi­nen lei­päm­me" joh­taa muis­ta­maan riip­pu­vai­suu­tem­me Luo­jas­ta ja hä­nen luo­ma­kun­nas­taan.

Toi­von, pi­de­tään kai­kis­ta huol­ta.

Kii­tos!

TEU­VO KAR­JA­LAI­NEN

Toh­ma­jär­ven kirk­ko­val­tuus­ton va­ra­pu­heen­joh­ta­ja