Kuusi viikkoa Tansaniassa opetti minulle, että joskus ennalta suunnittelu ei ole paras tapa saada ikimuistoisimpia hetkiä. Lisäksi maa opetti minulle, että aina huonot asiat eivät loppujen lopuksi olekaan huonoja. Parhaimmillaan ne voivatkin olla jopa enemmänkin hyvää tuuria, jos osaat katsoa asiaa oikeasta vinkkelistä.
Usein arjessa hermostumme joskus vähän liiankin herkästi asioista, joihin emme voi vaikuttaa tai joilla ei oikeasti lopulta ole niin suurta merkitystä elämäämme, kuin juuri sillä hermostumisen hetkellä ajattelemme. Tansaniassa yksikään päivä ei sujunut niin kuin sen alunperin oli suunnitellut, ja siihen oli aluksi hieman vaikea suomalaisena tottua. Suomalaiset kun ovat tottuneet olemaan aina ajoissa ja tekemään asiat muutenkin järjestelmällisesti.
Tansaniassa päivien rakenne muuttui joko ihmisten myöhästelyn tai unohtelun takia tai sitten ihan vain siksi, että sähköt olivatkin poikki päivän tai satoi kaatamalla. Mutta lopulta nämä asiat eivät olleet niin isoja, kuin aluksi myöhästelystä turhautuva suomalainen voisi ajatella. Tansaniassa juurikin olosuhteiden pakosta elämä on enemmän hetkessä elämistä, eikä siellä hätkähdetä, jos asia ei tapahdu juuri sillä sekunnilla. Tämä on ymmärrettävää, jos lähtökohtaisesti pelkän kirjeen lähettämiseksi kirje on kuljetettava itse ihmiselle, jolle kirjeen haluaa lähettää.
Suomessa ollessa viestiin on vastattava heti sillä sekunnilla, kun olet sen nähnyt älypuhelimesi ruudulta. Tansaniassa kuljetat yhtä kirjettä päivän bussissa toiseen kaupunkiin, ja kirjeen ojentamisen jälkeen vielä selität kirjeen sisällön kirjeen vastaanottajalle. Sähköposteja ja WhatsAppia toki käytetään myös Tansaniassa, mutta vain rikkaimpien kansalaisten keskuudessa, ja virallisemmat viestit toimitetaan edelleen kirjeenä kädestä käteen. Tansaniassa yhteiskunnan sekä luonnon aiheuttamat olosuhteet ovat saaneet ihmiset elämään hetkessä. Ja onkin mielenkiintoista huomata, kuinka paljon iloa ja onnea katukuvassa näkyy köyhyydestä huolimatta. Tansanialaiset osaavat elää ilman hektisen nykyajan luomia paineita.
Haraka haraka kama ulaya! Kiirehdi, kiirehdi niin kuin eurooppalainen! - Näin menee tansanialainen sananlasku, ja se kiteyttääkin pitkälti sen, miten me tällä hetkellä Suomessakin elämme. Kaikki tänne ja heti -periaate on jokapäiväistä, ja muuhun ei tyydytä. Ja jos joku asia ei mene niin kuin suunniteltiin, niin piru on irti. Kuitenkin usein huonoissakin asioissa on hyvät puolensa. Esimerkiksi, jos meidän pikku bussimme ei olisi erään viikonloppureissumme aikana hajonnut, niin olisimme jääneet yhtä upeaa kokemusta vaille. Rikkoutunut bussi korvaantui nimittäin boda boda -kyydillä eli pääsimme kulkemaan parin tunnin matkan moottoripyörien selässä upean tansanialaisen luonnon vilistäessä ympärillämme. Ikimuistoinen paluumatka oli elämys, vaikkakin paikallisten teiden kunnon takia myös hieman kivulias kokemus. Tämä esimerkki oli vain yksi monista hetkistä, missä epäonni kääntyi onneksi.
Tärkein oppi onkin, että hetkessä eläessä asioita ei pidä jäädä murehtimaan liiaksi, vaan päästää itsensä näkemään epäonnessa myös ne valoisat puolet.
Roosa Sallinen