Eduskunnassa päästiin kevään lopulla käsittelemään jälleen suurpetoasioita, jotka puhuttavat Itä-Suomessa runsaasti. Susi on uhanalainen laji mutta sen suojelussa tulee ottaa huomioon myös sosiaaliset näkökulmat. Luonnonvarakeskuksen populaatiomallin mukaan Suomen susikanta on ollut kasvussa vuosina 1995—2023 ja se on kehittynyt alle 100:sta noin 310 yksilöön.
Suurpetopolitiikkaa on hoidettava tavalla, joka huomioi suojelun lisäksi sosiaalisen kestokyvyn erityisesti alueilla, joilla on runsas ja tiheä eläinkanta. Sääntelyä tulee kehittää vastaamaan paremmin kantojen nykyistä tilaa. Suden osalta on huomioitava myös sosiaalinen kestävyys ja alueelliset näkökohdat.
Susikannan säätely on Suomessa perustuttava hyvään yhteistyöhön ja laaja-alaisesti ja eri tahot osallistaen valmisteltuihin suden kananhoidollisiin suunnitelmiin. Emme pidä hyvänä, että ministeriö on keskeyttänyt vastuuttomasti suden kannanhoitosuunnitelmien valmistelun.
Työtä tulee jatkaa, vaikka yhteistyö on välillä ollut vaikeaa. Nyt metsästäjät ovat hermostuneet tilanteesta, kun sudet ovat tappaneet metsästyskoiria. Jopa suurriistavirka-apu on vaarassa ja tämä kehitys on erittäin huolestuttava. Tilanne ei ole kestävä.
Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnossa todetaan, että suden kannanhoidollisen metsästyksen lakkaaminen vaikuttaa negatiivisesti metsästäjien sitoutumiseen suurriistavirka-avun antamisessa. Optimaalista olisi toki myös, että metsästäjille maksettaisiin vähintään kulukorvaukset suurriistavirka-avun antamisesta. Nyt korvaus on naurettavan pieni, muutamia euroja tuntikausien työstä.
Hallitulla metsästyksellä voidaan osallistaa metsästäjät suurpetokantojen hoitoon, ehkäistä ennalta laitonta tappamista, ylläpitää kantojen hoidon edellyttämiä metsästystaitoja ja siihen soveltuvien metsästyskoirien kasvatusta sekä ylläpitää suurpetojen ihmisarkuutta ja ehkäistä vahinkoja. Ilman metsästystä ja kannanhoidollisia toimenpiteitä suurpetokannat kasvavat edelleen ja aiheuttavat entistä enemmän ihmisten arkeen pelkoa ja vaaratilanteita.
Mielestämme sekä haittaa aiheuttavien eläinten nopea poistaminen ja tarkasti määritelty kannanhoidollinen metsästys ovat molemmat välttämättömiä keinoja Suomessa. Kannanhoidollisen metsästyksen täysi kieltäminen lisäisi todennäköisesti myös salametsästystä.
Tavoitteena tulee olla susipolitiikka, joka suojelee niin maaseudun ihmisiä ja heidän elinkeinojensa harjoittamista maakunnissa sekä pitää yllä turvallisuutta, mutta on myös kestävä susikantamme suhteen.
SEPPO ESKELINEN ja
TIMO SUHONEN
kansanedustajat (sd)