Ennen viime kesää Kuopiossa asuvat vanhempani eivät olleet käyneet Keski-Karjalassa. Tai oli isä kerran käväissyt Tohmajärvellä matkalla Värtsilän raja-asemalle ja Petroskoihin, mutta muuten seutu oli heille tuntematonta. Äidin suku on Savosta ja isän Pohjanmaalta, joten aiemmat kesäretket on tehty etupäässä näihin suuntiin.
Viime kesänä olin Koti-Karjalan toimittajana ja vanhempani tulivat luokseni vierailulle Tohmajärven Onkamoon. Pian he ovat tulossa tänne uudestaan: pääkohteena on Rääkkylän Kihaus Folk -festivaali, mutta Kiteeseenkin on tarkoitus tutustua. Asunto heillä on jo vuokrattuna Kiteen keskustasta.
Soitin vanhemmilleni kysyäkseni tarkemmin heidän suunnitelmistaan ja viimekesäisistä vaikutelmistaan. Millainen on kesäinen Keski-Karjala matkailijan näkökulmasta? Mitä viime kesästä jäi mieleen, ja mitä suunnitelmia tälle kesälle on?
Äitini kertoo ihastuneensa ennen kaikkea paikallisiin ihmisiin. Hänen hienoin muistonsa liittyy aamulenkillä vastaan tulleeseen nuoreen mieheen, joka toivotti iloisesti hymyillen hyvää huomenta kepin kanssa kulkeneelle äidilleni ja vieressä hölkänneelle isälleni. Äitini kertookin kohdanneensa Keski-Karjalassa paljon ystävällisiä ihmisiä.
– Tuli hyväksytty olo, hän sanoo.
Samanlaista kulttuuria hän kertoo kohdanneensa lähinnä Suomen ulkopuolella, esimerkiksi Saksassa.
Isäni puolestaan alkaa vertailemaan aluetta Etelä-Pohjanmaahan. Hänen mielestään Keski-Karjala on kulttuurisesti täysin erilainen kuin hänen synnyinseutunsa. Myös isäni nostaa esiin ihmisten sosiaalisuuden.
Paikallinen luonto teki molempiin vaikutuksen. Isäni mielestä luonto Keski-Karjalassa on järvialueineen ja suurine korkeuseroineen mielenkiintoista. Äitini puolestaan innostui erityisesti Tohmajärven ja Kiteen kirkkoa ympäröivistä maisemista.
Kihaus Folkin esiintyjistä isäni odottaa erityisesti Heikki Silvennoista. Myös Värttinä on jäänyt hänelle mieleen.
– Hieno bändi, sanoo itsekin viulua soittava isäni.
Kiteellä äitiäni houkuttelee Nightwish-näyttely. Muutenkin hän pitää Keski-Karjalan kulttuuritarjontaa monipuolisena. Hän nostaa esiin erityisesti toritapahtumat ja taidenäyttelyt.
– Paljon on potentiaalia mummolle.
Myös karjalainen kulttuuri kiinnostaa molempia.
– Olisipa jossain ravintolassa karjalainen menu, he toteavat yhdessä.
Tällä kertaa vanhempani ovat tulossa Keski-Karjalaan vain pariksi päiväksi. Äitini haaveilee, että joskus seudulla voisi olla pitempäänkin. Voisi vuokrata vaikkapa mökin.
Miikka Kivinen
miikka.kivinen@kotikarjala.fi