Tä­män Koti-Kar­ja­lan tee­ma­na on viih­tyi­sä koti. Leh­teä suun­ni­tel­ta­es­sa toi­mi­tuk­ses­sa vit­sail­tiin, et­tä esi­tel­lään sii­nä mi­nun Ki­teen asun­to­ni. Tuos­sa kak­ko­sa­sun­nos­sa­ni – si­nän­sä viih­tyi­säs­sä kak­si­os­sa – oli ni­mit­täin tuol­loin si­sus­tuk­se­na muu­ta­man pik­ku­e­si­neen li­säk­si kak­si pat­jaa, kak­si tuo­lia ja kak­si lamp­pua. Mat­to­ja oli nel­jä. Sei­näl­le olin ha­ke­nut pai­kal­li­sel­ta kirp­pu­to­ril­ta pah­vi­sen Raa­ma­tun ope­tus­tau­lun Joo­sef ja hä­nen vel­jen­sä.

Al­kuun mi­nul­la oli kun­ni­an­hi­moi­set si­sus­tus­suun­ni­tel­mat. Olin jos­tain kek­si­nyt, et­tä ro­ko­koo on tu­los­sa muo­tiin. Niin­pä puo­li­va­ka­vis­sa­ni aloin haa­veil­la ky­seis­tä tyy­li­suun­taa edus­ta­vis­ta ka­lus­teis­ta. Ta­lou­del­li­set re­a­li­tee­tit tu­li­vat kui­ten­kin vas­taan, ja pää­tin hank­kia edul­li­sen pui­sen pöy­dän, joka toi­mi­si sekä ruo­ka- et­tä työ­pöy­tä­nä. Mie­leis­tä, au­ton ta­ka­kont­tiin mah­tu­vaa pöy­tää ei kui­ten­kaan löy­ty­nyt. Pää­tin odot­taa, et­tä sai­sin sel­lai­sen vai­mo­ni su­ku­lai­sil­ta. Kuu­kau­si meni hy­vin pöy­dät­tä. Töi­tä tein lat­ti­al­la tai sit­ten pat­jal­la, sel­kä sei­nää vas­ten no­ja­ten.

Pit­kään ku­vit­te­lin, et­tä va­lais­tuk­sel­la on rat­kai­se­va mer­ki­tys viih­ty­mi­sel­le­ni ja kes­kit­ty­mis­ky­vyl­le­ni. Ai­em­mis­sa asu­nois­sa­ni mi­nul­la oli yö­lamp­pu­ja, joi­ta suun­tai­lin sei­nil­le ja joi­den var­jos­ti­mien asen­to­ja muun­te­lin saa­dak­se­ni va­lon miel­lyt­tä­väk­si. Nyt, kun ma­kuu­huo­neen ka­tos­sa roik­kuu vain yleis­va­lai­sin, huo­maan lu­ke­va­ni kes­kit­ty­neem­min kuin ai­koi­hin. Ken­ties ky­sy­mys ei lo­pul­ta ole va­lais­tuk­ses­ta. Eh­kä ylen­mää­räi­nen ta­va­ra vei kes­kit­ty­mis­ky­ky­ni.

Tätä kir­jot­ta­es­sa­ni asun­to on ol­lut mi­nul­la noin puo­li­tois­ta kuu­kaut­ta. Pöy­dän li­säk­si olen tuo­nut sin­ne yh­den ku­kan. Vaat­teet, as­ti­at, sii­vous­vä­li­neet ja muut vält­tä­mät­tö­mät tar­vik­keet ovat useim­mi­ten kaa­peis­sa, pois­sa nä­ky­vis­tä. Keit­tiö on help­po pi­tää puh­taa­na, kun as­ti­oi­ta on vä­hän. Vain kir­jat ker­ty­vät sei­nän vie­rus­tal­le ja ik­ku­na­lau­dal­le epä­mää­räi­sik­si ka­soik­si, mut­ta muu­ten asun­nos­sa on ti­la­vaa ja siis­tiä.

Ko­toa Jo­en­suus­ta pi­täi­si tuo­da no­ja­tuo­li, mut­ta en saa pa­kat­tua sitä mu­kaa­ni. Oi­ke­as­taan en ha­lu­ai­si tuo­da asun­toon enää mi­tään. Mi­ni­ma­lis­mi tuo mie­len­rau­haa. Usein huo­maan is­tus­ke­le­va­ni il­tai­sin asun­nos­sa­ni kai­kes­sa hil­jai­suu­des­sa, te­ke­mät­tä yh­tään mi­tään.

En kai­paa ro­ko­koo-ka­lus­tei­ta. Ko­din viih­tyi­syys voi syn­tyä mie­len­kiin­toi­sis­ta esi­neis­tä tai vaik­ka­pa huo­ne­ka­luis­ta, joil­la on ta­ri­na. Mut­ta voi se syn­tyä myös hil­jai­suu­des­ta, puh­tau­des­ta ja ik­ku­nois­ta avau­tu­vis­ta mai­se­mis­ta. Par­vek­keel­le ha­lu­an kol­man­nen tuo­lin, sel­lai­sen, jos­ta voin kat­sel­la au­rin­gon­las­kua.

Miik­ka Ki­vi­nen

miik­ka.ki­vi­nen@ko­ti­kar­ja­la.fi