Sain Koti-Karjalasta joksikin aikaa toimittajan töitä, ja muutin maaliskuun alussa osa-aikaisesti Kiteelle.
Aloin jo hyvissä ajoin etsimään vuokra-asuntoja netistä. Hinnat vaikuttivat kohtuullisilta ja asunnot siisteiltä. Ajatus paikkakunnalle muuttamisesta alkoi vaikuttaa koko ajan houkuttelevammalta, ja pian nettisurffailu laajeni asunnon etsinnästä muuhunkin Kitee-tunnelmointiin. Tutkin karttaohjelmia, mietin järkeviä reittejä työpaikalle ja selvitin ulkoilumahdollisuuksia. Luin myös Kitee-aiheisia nettikeskusteluja. Kirjastosta kävin lainaamassa pinon Nightwishin levyjä.
Vaikka netistä löytyi useitakin kiinnostavia asuntoja, kävin lopulta katsomassa vain yhtä. Otin sen. Tärkeitä perusteita oli lyhyt matka työpaikalle ja Hutsin kuntoportaiden läheisyys.
Kitee tuli jossain määrin tutuksi jo viime vuonna, kun työskentelin ensimmäistä kesää Koti-Karjalan toimittajana. Myös toissa kesänä liikuin Kiteellä päin töiden vuoksi. En ole kuitenkaan aikaisemmin asunut paikkakunnalla.
Nyt huomaan olevani innoissani. Esimerkiksi juoksulenkit ja pyöräretket eivät ole vain liikuntaa, vaan ikään kuin tutkimusmatkoja uusiin mielenkiintoisiin paikkoihin. Erityisen vaikuttunut olen ollut Kiteen maastonmuodoista ja hienoista näkymistä järvelle.
Kiteellä on ollut helppo olla. Tarvitsemani palvelut ovat lähellä ja asiat ovat hoituneet helposti ja mutkattomasti. Hankalinta on ollut kahdella paikkakunnalla asuminen. Muu perhe jäi Joensuuhun ja asun itsekin siellä osan viikosta. Vaimoni ja poikani ovat käyneet luonani pari kertaa. He kulkevat junalla. Matka asemalta keskustaan on kuitenkin pitkä. Suurin harmin aihe Kiteellä onkin ollut junataksin tai vastaavan puuttuminen.
Toisaalta eräänä pimeänä maaliskuisena iltana asemalle saapuneille perheenjäsenilleni tarjottiin ohikulkevasta autosta kyytiä Kiteen keskustaan. Tarvetta ei tuolloin ollut, mutta asiasta jäi pitkäksi aikaa minullekin hyvä mieli.
Toinen ilon aihe on ollut asuntoni lähellä oleva uimahalli VesPeli. Vaimoni ja poikani kävivät tutustumassa paikkaan. Molempien mielestä se oli tosi kiva ja lastenallaskin oli sopivan lämmin.
Nyt odotan kesää ja Hutsin kuntoportaiden sulamista. Kesäsuunnitelmiin kuuluu myös tutustuminen Kiteen Valkiajärveen. Ajatus snorklaamisesta kirkkaassa järvivedessä kuulostaa ihanalta, mutta jäänee haaveeksi. Rantavedessä pulikointi on minun kohdallani enemmän realismia. Ehkä ostan uimalasit ja kurkistan myös pinnan alle.
Miikka Kivinen
miikka.kivinen@kotikarjala.fi