Suomessa kuohuu: Pisa-tutkimuksen tulokset on julkistettu. Matematiikan osaamisen ja lukutaidon taso ovat tulosten mukaan notkahtaneet, mutta eivät kuitenkaan romahtaneet. Nyt jokainen haluaa pistää lusikkansa tähän soppaan – ja pistänpä minäkin.
Pitkän opettajaurani aikana olen nähnyt perusopetuksen muutoksen. 1980-luvun puolivälin jälkeen on opetussuunnitelma pistetty uusiksi neljä kertaa. Opetuksen sisällöt eivät aina niin suuresti ole muuttuneet, mutta opetusmenetelmät, painopistealueet ja tavoitteet. Muistaneekohan moni, että on nähty sellainenkin opetussuunnitelma, jossa paikallisuus oli tärkeässä roolissa. Nyt voimassa oleva opetussuunnitelma olettaa oppilailta itseohjautuvuutta, vaikka se ei onnistu kaikilta aikuisiltakaan.
Yleisen keskustelun perusteella suurin syyllinen tason tippumiseen tuntuvat olevan itse oppijat, nämä kännyköihinsä uppoutuneet tulevaisuutemme toivot. Keskittymiskyvyn puuttumisen ajatellaan johtuvan somesisällön ja -maailman vaikutuksesta.
Mutta on myös aihetta katsoa peiliin. Kouluissa on ajauduttu sellaisiin oppimisympäristöihin ja opetusmenetelmiin, jotka jo sinällään häiritsevät keskittymistä. Epäyhtenäiset ja vaihtuvat opetusryhmät, avoimet luokkatilat ja pelkkään digiaineistoon pohjaava opetus ovat harvalle paras vaihtoehto. Kun tähän lisätään vielä se, että tukea oppimisvaikeuksiin ei aina ole riittävästi tarjolla, on jokaisessa luokassa monta, joiden oppimisessa on haasteita. Kun ilo oppimisesta ja osaamisesta jää puuttumaan, näkyy se keskittymisen vaikeutena ja jopa häiritsevänä käytöksenä.
Koulut kyllä hyötyisivät hallitusohjelmassa luvatusta kännykkäkiellosta, mutta opetusministeri Anna-Maja Henriksson torppasi sen eduskunnan kyselytunnilla 7.12. perusoikeuksiin vetoamalla. Hänen mielestään asia hoituu koulun järjestyssääntöjen avulla. Tästä lähtien medialukutaitoiset oppilaat osaavat kyllä vedota perusoikeuksiinsa. Usein oppilailla on käytössä henkilökohtaiset tietokoneet, ja kännykät joutavat varsin hyvin parkkiin tuntien ajaksi.
Jospa nyt ihan oikeasti kysyttäisi käytännön työtä tekeviltä ammattilaisilta, mitä korjausliikkeitä olisi syytä tehdä. Pedagogi ei ole jokainen, joka on koulunsa käynyt. Myös lapsen kasvuun ja kehitykseen perehtyneillä neuropsykologeilla ja lastenpsykiatreilla olisi varmasti tutkittua tietoa muutoksen pohjaksi.
Ryhtiliike tekstin ymmärtämisen ja tuottamisen taidon tueksi ainakin on tarpeen. Hyvä lukutaito kehittää päättelykykyä, se auttaa ennakoimaan ja ratkomaan myös arkipäivän ongelmia. Sitä tarvitaan myös matemaattisten ongelmien ratkaisussa.
Tämän mylläkän keskellä toivon joulurauhaa koulujen väelle.
Mirja Hurskainen