Jou­lu­aat­toon on enää 11 yö­tä. Lah­jast­res­si saat­taa ki­vis­tää mo­nen mie­les­sä. Mitä vei­sin van­hem­mil­le­ni tai iso­van­hem­mil­le? En­tä mitä lap­set kai­paa­vat? Jos joku oli­si kir­joit­ta­nut jou­lu­pu­kil­le, siel­tä­hän ne par­haat lah­ja­vin­kit saa.

Jou­lu on an­ta­mi­sen ilon ja saa­mi­sen ilon ai­kaa. Eri­tyi­ses­ti se on sitä sil­loin, kun niin an­ta­ja kuin saa­ja ais­ti­vat lah­jan tu­le­van sy­dä­mes­tä, sii­nä on mu­ka­na myös niin tär­keä rak­kau­den tun­ne.

Jou­lust­res­siä saat­taa ai­heut­taa myös se et­tä oma tai per­heen ta­lou­del­li­nen ti­lan­ne ei mah­dol­lis­ta ra­han­käyt­töä lah­ja­os­tok­siin ei­kä eh­kä muu­ten­kaan pe­rin­tei­seen jou­lun­viet­toon. Taus­tal­la ovat pie­nen­ty­neet tu­lot ja/tai kas­va­neet elin­kus­tan­nuk­set.

Jou­lun voi it­sel­le ja toi­sel­le ih­mi­sel­le an­taa myös il­man ra­han­käyt­töä. Se et­tä an­nam­me toi­sel­le het­ken tai use­am­man­kin het­ken ai­kaam­me yh­des­sä­o­loon, seu­rus­te­luun, yh­tei­siin elä­myk­siin tai rak­kau­teen, voi ol­la ar­vok­kaam­pi lah­ja kuin mil­lään ra­hal­la han­kit­tu esi­ne.

Meil­lä tääl­lä Ki­teel­lä, Ke­sä­lah­del­la, Rääk­ky­läs­sä ja Toh­ma­jär­vel­lä­kin on nuo­ria, jot­ka miet­ti­vät, et­tä heis­tä ei ku­kaan vä­li­tä. He ovat yk­si­näi­siä, kun ke­nel­lä­kään ei ole ai­kaa edes ky­syä, mitä kuu­luu?

En­tä yk­si­näi­set ikäih­mi­set ko­deis­saan, hoi­va­ko­dis­sa tai sai­raa­lan osas­tol­la. Heis­tä mo­nen lap­set ovat muut­ta­neet kau­ak­si syn­nyin­paik­ka­kun­nal­taan. Pit­kä vä­li­mat­ka ja kii­rei­nen ar­kie­lä­mä ovat es­tä­neet ta­paa­mi­set. Olem­me­ko tul­leet aja­tel­leek­si, kuin­ka nyt yk­si­näi­se­nä ikäih­mi­se­nä elä­vä äi­ti tai isä toi­voo, et­tä vie­lä edes ker­ran lap­set ha­ki­si­vat hä­net viet­tä­mään jou­lun kans­saan? Ni­me­no­maan ha­ki­si­vat, sil­lä var­mas­ti on ta­ka­na use­am­pi jou­lu, jon­ka tämä äi­ti tai isä on jär­jes­tä­nyt omil­le lap­sil­leen.

Ei ole ta­va­ton­ta se­kään, et­tä kii­rei­ses­sä työ­yh­tei­sös­sä on jä­sen, jon­ka nä­em­me ai­na iloi­se­na, ak­tii­vi­se­na ja osal­lis­tu­va­na, kun hän on niin sa­no­tus­ti työ­moo­dis­sa. En­tä jos hä­nen työn ul­ko­puo­li­nen elä­mä on yk­si­toik­kois­ta yk­si­näi­syyt­tä?

Nuo­ri, ikäih­mi­nen tai työ­e­lä­mäs­sä mu­ka­na ole­va. Hä­nel­lä ar­vok­kain jou­lu­lah­ja­toi­ve saat­taa­kin ol­la, et­tä lä­hei­nen tai kuka ta­han­sa ih­mi­nen an­taa hä­nel­le ai­kaan­sa yh­des­sä­o­loon.

An­ne­taan ai­kaa lä­hei­sel­le tai toi­sel­le ih­mi­sel­le, kun meil­lä on sii­hen mah­dol­li­suus - muul­loin­kin kuin jou­lu­na. Ai­ka on ai­nee­ton lah­ja. Se voi ol­la kul­taa­kin ar­vok­kaam­pi, mut­ta sen an­ta­mi­seen ei tar­vi­ta ra­haa ei­kä ai­neel­lis­ta va­ral­li­suut­ta.

Kari Sark­ki­nen

kari.sark­ki­nen@ko­ti­kar­ja­la.fi