Ylikomisario Petri Pahkin oli vastannut kirjoitukseeni, jonka tein 31.8. Hänen vastauksensa vahvistaa käsitykseni, että poliisi on siirtynyt nollatoleranssiin liikennenopeuksia valvoessaan. Hän esitti kirjoituksessaan tueksi teorioita, joilla perusteli nykyistä käytäntöä.
Minusta näiden teorioiden sijoittaminen käytäntöön ei ole yksiselitteistä ja helppoa.
Pahkinin ajatukset osoittavat, miten kauaksi nykyinen poliisijohto on vieraantunut normaali-ihmisen arjesta. Ajoneuvojen nopeuksia poliisi mittaa normaalityöaikana, jolloin liikenteessä mukana olevat ovat työssäkäyviä tai eläkeläisiä kauppaostoksillaan. Kaaharit liikkuvat öiseen aikaan. Vakavat liikenneonnettomuudet tapahtuvat mielestäni suurten nopeuksien vallitessa. Tieosuudella, jossa rikkeeni tapahtui, on molemminpuolin tietä pyörätiet, jalkakäytävät ja hyvin merkatut suojatiet.
Äskettäin Kiteellä sattui onnettomuus päätiellä, jossa on 40 km/h nopeusrajoitus. Kuljettajan auto suistui ajoradalta ja katkaisi sähköpylvään. Ajoneuvon nopeus oli varmaankin enemmän kuin mitä on liikennemerkillä osoitettu.
Käyn ajoittain Joensuussa. Kaupungin tuloteillä ja Pekkalan sillalla on jatkuva kilpa-ajo käynnissä, jossa sadan kilomerin tuntinopeus on vain pelkkää paperia. Ilmeisesti tällainen liikennekäyttäytyminen on turvallista.
Vuosikymmeniä sitten Hannu Karpo ja Ensio Itkonen ihmettelivät, miksi tieosuuksilla joiden nopeusrajoitus on 80 km/h, lisätään kävely- ja pyörätiet ja sen jälkeen perusnopeutta lasketaan alemmaksi esim. 40-60 km/h? Autoilijana minun on vaikea ymmärtää tällaisten muutosten merkitystä. Onko tarkoitus rakentaa sakkorysiä ja vaikeuttaa yksityisautoilua?
Ehkäpä ylikomisario Pahkinin olisi syytä tulla katsomaan, mitä liikenteessä todellisuudessa tapahtuu.
Entinen neukkupoliitikko sanoi aikoinaan: Näkyyhän tuo toimivan käytännössä, mutta entäpä teoriassa?
KYÖSTI PARTANEN, Kitee