Lä­hi­vii­koi­na Suo­men kesä on ol­lut par­haim­mil­laan. Ui­ma­ve­si on läm­pi­mien öi­den seu­rauk­se­na jat­ka­nut läm­pe­ne­mis­tään, vaik­ka Jaak­ko nak­ka­si kyl­män ki­ven­sä jo jo­ku­sen ai­kaa sit­ten. To­sin nyt on esiin nos­tet­tu fak­ta, et­tä Jaak­koa juh­lit­tiin ai­em­min vas­ta 5.8. Näin se kan­san­pe­rin­ne­kin muut­tuu ihan tuos­ta vaan. Il­man­ko on ai­na tun­tu­nut, et­tä kyp­sy­vät va­del­mat ja par­haat ui­ma­ke­lit sat­tu­vat ai­na sa­maan ai­kaan.

Hel­teen odo­tet­tiin lop­pu­van mah­dot­to­maan my­räk­kään - tai kuka odot­ti ja kuka pel­kä­si. Eni­ten sään ää­ri-il­mi­öi­tä tai­taa odot­taa val­ta­kun­nan me­dia, kun näin ke­sä­ai­kaan uu­ti­soin­nin ai­het­ta on niu­kal­ti. Sää­ti­las­ta ja sen en­nus­ta­mi­ses­ta on tul­lut me­di­a­viih­det­tä. Kek­si­tään sel­lai­sia ter­me­jä ku­ten sek­si­hel­le, kä­ris­tys­ku­po­li ja lumi-in­fer­no. Suo­mes­sa sel­vit­tiin nyt on­nek­si mel­ko vä­hin vau­ri­oin sy­vän ma­ta­la­pai­neen ja hel­teen koh­taa­mi­ses­ta. Toi­sin kävi Ruot­sis­sa ja Nor­jas­sa, jois­sa myrs­kyn tu­hot ovat val­ta­vat.

Kui­vaa ke­liä kyl­lä vie­lä tar­vi­taan, eri­tyi­ses­ti sa­don­kor­juu­seen pel­loil­ta. Tämä kesä on ol­lut haas­teel­li­nen kai­kel­le vil­je­lyl­le. Kau­pas­ta tai to­ril­ta elin­tar­vik­keen­sa os­ta­va ei ai­na ym­mär­rä hin­noit­te­lun pe­rus­tei­ta. Man­si­kan hin­ta on osas­sa Suo­mea py­sy­nyt huo­mat­ta­vas­ti ylem­pä­nä kuin meil­lä tääl­lä Suo­men mar­ja­maa­kun­nas­sa. Tääl­lä­kin vil­je­li­jöi­tä ovat ku­rit­ta­neet en­sin ku­kin­ta-ai­kaan hal­la, sit­ten en­nä­tys­kui­vuus ja lo­pul­ta sa­to­ai­kaan en­nä­tys­sa­teet. On uu­ti­soi­tu, et­tä ete­läm­pä­nä joil­lain man­sik­ka­ti­loil­la sato on saat­ta­nut jää­dä mi­ni­maa­li­sek­si.

Vil­ja­sa­toa on tur­ha en­nus­taa, en­nen kuin se on laa­ris­sa, on van­ha vii­saus. Yl­lät­tä­en vil­jo­jen sa­to­en­nus­teet ovat nyt jo ro­mah­ta­neet ta­sol­le, jol­la vil­jaa hät­räp­pää riit­tää tu­le­vak­si tal­vek­si ko­ti­maan ku­lu­tuk­seen. Se ku­vaa hy­vin kas­vu­kau­den haas­tei­ta vil­je­li­jöil­le.

Sa­teet toki kas­vat­ta­vat sie­niä. Nyt mi­nul­la on enem­män ai­kaa sa­moil­la met­säs­sä, kun kou­lun kel­lo ei enää kut­su aloit­ta­maan työ­tä luok­ka­huo­nees­sa. Mie­li on hel­pot­tu­nut ja va­paa, mut­ta sa­mal­la myös hai­kea, kos­ka työ kou­lus­sa ja siel­lä ta­paa­ma­ni nuo­ret ja ai­kui­set ovat ol­leet niin mer­kit­tä­vä osa tä­hä­nas­tis­ta ar­ke­a­ni. Las­kel­ma­ni mu­kaan elä­mäs­sä­ni on vain 10 vuot­ta, jol­loin en ole it­se ol­lut kou­lu­lai­nen tai opis­ke­li­ja tai kou­lus­sa työs­sä.

Sik­si oli­kin elä­mys käy­dä kuun­te­le­mas­sa Hut­sin kou­lun en­sim­mäi­sen luo­kan op­pi­lai­den ih­ka en­sim­mäi­sen kou­lu­päi­vän tun­nel­mia. Tun­nis­tin pi­hal­la sa­maa ki­hel­möi­vää jän­ni­tys­tä, jota mi­nä­kin tun­sin joka syk­sy aloit­ta­es­sa­ni uu­den lu­ku­vuo­den. Voi­si var­maan to­de­ta vä­hän kli­seis­tä­kin sa­non­taa mu­kail­len, et­tä vaik­ka minä läh­din kou­lus­ta, kou­lu ei läh­de mi­nus­ta. Hy­vää al­ka­vaa lu­ku­vuot­ta kaik­kiin kou­lui­hin. In­toa ja ute­li­ai­suut­ta op­pi­mi­seen!

Mir­ja Hurs­kai­nen