Kello lyö kahdeksan ja kilpajuoksu kohti lähimmäistä markettia alkaa. Kyseessä on kaupan aukiolon viimeinen tunti, jolloin kaikki –30% tuotteet ovat –60% alennuksessa. Loistava esimerkki siitä, miten kauppojen hävikkiä voi vähentää. Lisäksi tämä tuo apua pienempituloisille asiakkaille. Hävikkiä kuitenkin syntyy väistämättä ja käyttökelpoista ruokaa päätyy roskiin vain, koska purkissa oleva päiväys on mennyt umpeen.
Tunnen useita Norjassa työskenteleviä. Heille dyykkaus on arkipäivää. Tämä tarkoittaa, että he etsivät esimerkiksi kauppojen jäteastioista syömäkelpoista ruokaa. Kaupat Norjassa ovat tavallaan hyvinkin avoimia toiminnalle: hävikit lajitellaan, niin että vihannekset ovat yhdessä jätesäkissä, maitotuotteet toisessa ja lihat kolmannessa. Hävikkiä ei pilata kaatamalla kaikkea sekaisin vain ruoka-aineet yritetään jättää käyttökelpoiseksi lajittelemalla. Vaikka kaupat vaikuttavat olevan avoimia toiminnalle, ei dyykkausta kuitenkaan tehdä keskellä kirkasta päivää vaan silloin, kuin kaupat ovat kiinni.
Toiminta dyykkaajien kesken on yhteisöllistä. He informoivat toisiaan eri keskusteluketjuissa esimerkiksi, jos jonkin kaupan jäteastiassa on kyseisenä päivänä hyvät apajat saada vihanneksia. He eivät myöskään halua ottaa kaikkea löytämäänsä, vaan he jättävät jotain seuraavallekin dyykkaajalle.
Suomen laissa ei sanota mitään dyykkausta vastaan tai sen puolesta. Lukittuihin roskiksiin ei tietenkään ole asiaa. Niihin ei ole jätetty vapaata pääsyä, joten niihin ei myöskään haluta ylimääräisiä vieraita. Kuitenkin monet roskikset on aidattu ja lukittu, joten dyykkaukselle ei tällä tavoin olla avoimia.
Dyykkauksen ongelmana on nähty kysymykset: entä jos roskiksen penkoja sairastuu ottamastaan ruuasta tai loukkaa itsensä kiivetessään roskalavalle? Kuitenkin jokainen dyykkaaja on vastuussa itsestään, joten tämän ei pitäisi olla esteenä ajatukselle. Dyykkauksessa perusajatuksena on, että hävikin havittelijat koettavat elää hieman ekologisemmin ja lievittää omaa ympäristöahdistustaan saaden sivussa myös säästöjä omissa ruokahankinnoissaan.
Onhan meillä olemassa myös sanonta "toisen roska on toisen aarre", joten miksei dyykkauksellekin voisi olla hieman myötämielisempi. Toki ideaalein tilanne olisi, että jäteastioihin ei päätyisi mitään syömä- tai käyttökelpoista. Tämä on kuitenkin ehkä hitaampi prosessi toteuttaa kuin jättää roska-astian lukitsematta.
Roosa Sallinen