JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
2.8.2023 4.15
Mielipiteet

Tuutulauluja mehiläisille

Joi­ta­kin vuo­sia sit­ten pää­tin ryh­tyä met­su­rik­si. Pie­nen et­sis­ke­lyn jäl­keen löy­sin­kin työ­pai­kan. Sen oli tar­koi­tus ol­la uu­si al­ku, tai ai­na­kin mie­len­kiin­toi­nen ko­ke­mus. Mah­dol­li­suus pääs­tä te­ke­mään oi­kei­ta töi­tä luon­non kes­kel­le. Olin in­toa täyn­nä.

Aa­mui­ses­sa met­säs­sä tun­nel­moin us­van kes­kel­lä juok­se­via peu­ro­ja ja hais­te­lin met­sän tuok­sua. Työs­tä ei vain oi­kein mei­nan­nut tul­la mi­tään. Mit­tai­lin lo­put­to­mas­ti pui­den vä­li­siä etäi­syyk­siä mi­nul­le an­ne­tul­la on­gen­va­val­la. Tun­sin myös jon­kin­lais­ta epä­mää­räis­tä sää­liä kat­kai­se­mi­a­ni pui­ta koh­taan. Pian mi­nut siir­ret­tiin­kin is­tut­ta­maan tai­mia. Se oli mu­ka­vaa. Muis­tan ikui­suu­teen jat­ku­neen hak­kuu­au­ke­an ja siel­lä tö­röt­tä­vät ke­lot. Kun hiek­kai­nen maa pöl­läh­ti teh­ty­ä­ni tai­mel­le kuo­pan, hen­gi­tin sy­vään. Olin kuul­lut, et­tä se on ter­veel­lis­tä. Tun­sin vah­vis­tu­va­ni. Vai­mo­ni sa­noi, et­tä lii­kun it­se­var­mem­min kuin en­nen. Töis­sä ai­kaa ku­lui, kun et­sin tai­mil­le pa­ras­ta mah­dol­lis­ta kas­vu­paik­kaa.

Työ­päi­vän jäl­keen luin kii­na­lais­ta ru­no­kir­jaa, jos­ta löy­tyi runo ni­mel­tään ”Is­tu­tin män­nyn”. Suun­nit­te­lin lu­ke­va­ni sen ää­neen työ­ka­ve­reil­le­ni. Lu­ke­mat­ta jäi. Hak­kuu­au­ke­an ta­ka­lai­ta ei lä­hen­ty­nyt vii­kos­sa juu­ri lain­kaan. Hie­man en­nen töi­den lop­pu­mis­ta työ­an­ta­ja­ni ker­toi epäi­le­vän­sä, et­tä lau­lan tuu­tu­lau­lu­ja jo­kai­sel­la is­tut­ta­mal­le­ni män­nyn­tai­mel­le. En­nä­tin ol­la met­su­ri muu­ta­man vii­kon.

Ym­mär­sin epä­on­nis­tu­mi­se­ni syyt vas­ta pari vuot­ta myö­hem­min. Olin jäl­leen te­ke­mäs­sä fyy­sis­tä työ­tä. Seu­ra­tes­sa­ni työ­ka­ve­rei­de­ni liik­kei­tä ja toi­min­ta­ta­po­ja ym­mär­sin, et­tä hyvä kun­to ei yk­si­nään rii­tä. Ko­ke­muk­ses­ta on hyö­tyä ja asi­oi­ta voi op­pia tiet­tyyn ra­jaan as­ti, mut­ta us­kon, et­tä poh­jim­mil­taan on ky­sy­mys ih­mi­sen per­soo­nas­ta. Oli­sin suu­rel­la vai­val­la voi­nut op­pia kes­kin­ker­tai­sek­si met­su­rik­si, mut­ta ta­pa­ni aja­tel­la ei poh­jim­mil­taan so­vel­lu ky­sei­seen työ­hön. Mi­nun on saa­ta­va tun­nel­moi­da.

Us­kon, et­tä mo­net fyy­si­set työt vaa­ti­vat lah­jak­kuut­ta ja tie­tyn­lais­ta ajat­te­lu­ta­paa, jota on vai­kea op­pia ai­na­kaan enää ai­kui­si­äl­lä. Mie­tin kaik­kea tätä, kun kä­vin vii­kon­lop­pu­na hoi­ta­mas­sa me­hi­läi­si­ä­ni. Vaik­ka olen vuo­sien saa­tos­sa tul­lut te­hok­kaam­mak­si tar­haa­jak­si, en us­ko, et­tä pys­tyi­sin pi­tä­mään sa­maa te­hok­kuut­ta yl­lä päi­väs­tä ja vuo­des­ta toi­seen. Vaik­ka mi­nul­la on me­hi­läis­tar­haa­jan tut­kin­to, en us­ko, et­tä pär­jäi­sin am­mat­ti­tar­haa­ja­na. Ja mik­si alun pe­rin in­nos­tuin me­hi­läi­sis­tä? Kiin­nos­tuin nii­den tark­kai­lus­ta, tun­nel­moin­nis­ta. Kun seu­raa­van ker­ran me­nen pe­sil­le, lau­lan me­hi­läi­sil­le­ni tuu­tu­lau­lun.

Miik­ka Ki­vi­nen

miik­ka.ki­vi­nen@ko­ti­kar­ja­la.fi

Lisää aiheesta

Kysely