Tein tu­tus­tu­mis-/kult­tuu­ri­mat­kan syn­ty­mä­pi­tä­jää­ni Toh­ma­jär­vel­le. Tie­tys­ti Pot­si­päi­vien ai­kaan. Jän­ni­tyk­sel­lä odo­tin mitä päi­vät täl­lä ker­taa an­ta­vat. Tu­tus­tuin oh­jel­maan huo­lel­la ja va­lit­sin yh­den päi­vän, 1.7 lau­an­tain.

Mi­nul­la­han on Pot­si­päi­viin eri­tyi­nen suh­de yh­te­nä sen ta­pah­tu­man al­kuun­pa­ni­ja­na ja myös työn­te­ki­jä­nä työ­nan­ta­ja­ni kun­nan suos­tu­muk­sel­la. Teh­tä­väm­me oli käyn­nis­tää ”Kar­ja­lan ku­nin­kaan”, Mai­ju Las­si­lan, piis­pa Sor­mu­sen ja Kat­ri-He­le­nan ko­ti­pi­tä­jäs­sä maa­seu­tu­hen­ki­nen, pe­rin­tee­seen ja kult­tuu­riin poh­jau­tu­va pi­tä­jä­juh­la myös Toh­ma­jär­vel­lä ja eri­tyi­ses­ti siel­lä. Pi­tä­jä­juh­lat oli­vat tul­leet 70-lu­vul­la muo­tiin. Meil­lä oli sil­loin syk­syi­sin hut­tu­juh­lat ja ke­säi­sin pe­lat­tiin pe­sä­pal­loa, hy­vin pe­lat­tiin­kin. Sii­tä se sit­ten läk­si muu­ta­man hen­ki­lön pot­si­hen­gen pu­hal­luk­ses­ta. Kaik­ki­han tie­tä­vät mitä tuo pot­si tar­koit­taa ja mik­si se on juh­liem­me sym­bo­li­na. Pot­si on imi­sä si­an­por­sas. Tä­män vik­ke­län hah­mon loi kir­jai­li­ja Mai­ju Las­si­la. Tä­män ver­ran juh­lien his­to­ri­as­ta.

Pot­si­päi­vät oli­vat vah­vas­ti kult­tuu­ri­hen­ki­set al­kuun. An­teek­si vain, 80- lu­vul­la kau­pal­li­suus näyt­ti ot­ta­van pää­roo­lin. Pot­si­päi­vät jat­koi­vat vuo­des­ta toi­seen osin vaih­te­le­vil­la oh­jel­mil­la, ol­len kui­ten­kin maa­kun­tam­me pi­tä­jä­juh­lis­ta näyt­tä­vin ja mo­ni­puo­li­sin ke­sä­ta­pah­tu­ma. Kor­jaan ny­kyi­sen vii­sau­den saa­nee­na tuo­ta kiel­teis­tä kau­pal­lis­ta mark­ki­na­hen­gen il­mai­su­a­ni. Kyl­lä se on var­mas­ti niin et­tä tänä päi­vä­nä pi­tää saa­da pai­kal­li­set yrit­tä­jät mu­kaan tuo­maan vä­keä, kar­ne­vaa­li­tun­nel­maa ja ra­haa. En tun­ne ny­kyis­tä Pot­si­päi­vien ra­hoi­tus­ra­ken­net­ta, mut­ta tär­ke­ää on, et­tä yri­tys­sek­to­ri­kin on mu­ka­na tuo­mas­sa ke­säis­tä iloa ja myös mat­kai­li­joi­ta pi­tä­jään.

Ke­sä­lo­ma­lai­sia, noi­ta muut­to­lin­tu­ja, näyt­tää ai­na päi­vien ai­ka­na sin­ne ko­koon­tu­van. Mi­ten lie­nee var­si­nai­set kult­tuu­ri­tu­ris­tit. Tänä vuon­na päi­vil­lä vie­rai­li it­se pu­he­lin­lan­ko­jen pää­täh­ti Kat­ri-He­le­na, hie­noa.

Uu­den Si­vis­tys­kes­kus Ah­jon alue sopi mai­ni­os­ti mo­ni­muo­toi­sel­le oh­jel­ma­tar­jon­nal­le. Erit­täin hy­vä­nä pi­dän myös sitä, et­tä ta­pah­tu­ma­vas­tuu­ta ja -paik­ko­ja oli ja­et­tu eri­puo­lil­le kun­taa.

Päi­vä­ni kruu­na­si ke­sä­te­at­te­ri, jos­sa näy­tel­tiin Mark­ku Pö­lö­sen On­nen maa. Oh­jauk­ses­ta vas­ta­si Nin­nu Kart­tu­nen. Ke­sä­te­at­te­rei­den suur­ku­lut­ta­ja­na voin sy­dä­men kyl­lyy­des­tä sa­noa, har­voin olen naut­ti­nut yh­tä pal­jon har­ras­ta­ja­te­at­te­rin esi­tyk­ses­tä kuin tuo­na lau­an­tai-il­ta­na On­nen maa­ta kat­so­es­sa­ni. Kii­tok­sia ja me­nes­tys­tä tu­le­vil­le vuo­sil­le.

MARK­KU SI­VO­NEN