Vuo­den va­loi­sin ai­ka on kä­sil­lä. Sik­si nuk­ku­maan­kaan ei mal­ta men­nä sa­mal­la ta­val­la kuin pi­me­äm­pä­nä vuo­de­nai­ka­na. Ja saat­taa­pa sat­tua ker­ran tai pari ke­säs­sä, et­tä pie­ni hä­mä­rän het­ki on jo ohi, kun al­kaa suun­ni­tel­la un­ten mail­le siir­ty­mis­tä. Mut­ta niin­hän sitä lau­le­taan tä­män het­ken mel­kein­pä soi­te­tuim­mas­sa ke­sä­bii­sis­sä, et­tä Suo­men kesä on het­ken vaan…

Uni ja sen laa­tu on kui­ten­kin tär­keä asia ja ol­lut pal­jon esil­lä vii­me ai­koi­na. Te­o­ria ja käy­tän­tö vaan ei­vät ole vie­lä kai­kil­ta osin koh­dan­neet. Jo pit­kään on ol­lut pie­nil­le lap­sil­le uni­kou­lu­ja, mut­ta mis­sä vii­py­vät ai­kuis­ten uni­kou­lut. Aust­ra­li­a­lai­nen do­ku­ment­ti­sar­ja Ai­vo­jen ar­voi­tus nos­ti un­ta kä­sit­te­le­väs­sä jak­sos­sa esiin jo tun­net­tu­ja mut­ta myös uu­sia tu­lok­sia.

Uu­sim­pien tut­ki­mus­ten mu­kaan unen ai­ka­na ai­vo­toi­min­ta on hy­vin ak­tii­vis­ta. Sen avul­la voim­me säi­lyt­tää muis­to­ja, sää­del­lä tun­tei­ta ja ke­hit­tää luo­vuut­ta. Tär­keä tut­ki­mus­tu­los on se, et­tä unen ai­ka­na päi­vän ta­pah­tu­mat ker­ra­taan pi­ka­ke­lauk­sel­la ja sit­ten ne siir­ty­vät pit­kä­kes­toi­seen muis­tiin. Sa­mal­la pi­ka­muis­ti tyh­jen­tyy ja on val­mis ot­ta­maan vas­taan uu­sia tie­to­ja ja ko­ke­muk­sia. Tämä ei kyl­lä ole mo­nil­le mi­kään yl­lä­tys, sil­lä asia on tut­tu käy­tän­nön elä­mäs­tä. Olen aja­tel­lut it­se niin, et­tä nuk­ku­es­sa unoh­taa vä­hem­män, eli esi­mer­kik­si il­lal­la opis­kel­lun asi­an muis­taa hy­vin aa­mul­la.

Nyt kun täl­le asi­al­le on löy­ty­nyt fy­si­o­lo­gi­nen se­li­tys, oli­si se syy­tä ot­taa huo­mi­oon kai­kes­sa opis­ke­lus­sa ja uu­den omak­su­mi­ses­sa. Eh­kä mul­ti­tas­kaa­mi­nen ja no­pe­an mie­li­hy­vän ha­ke­mi­nen so­me­a­lus­toil­ta ei se­li­tä­kään ko­ko­naan op­pi­mis­tu­los­ten las­kua, vaan vä­häi­sel­lä unel­la oli­si sii­hen myös suu­ri vai­ku­tus.

Yh­tä tär­ke­ää kuin vä­li­muis­tin puh­dis­ta­mi­nen on ai­vo­jen huuh­te­lu kuo­na-ai­neis­ta unen ai­ka­na, jol­loin ai­vo­nes­teet pää­se­vät kier­tä­mään ja ai­vot ovat kuin suih­kus­sa. Tätä toi­min­taa var­ten ih­mi­sen oli­si nu­kut­ta­va noin kol­man­nes elä­mäs­tään.

Suo­ma­lai­nen tut­ki­ja­ryh­mä on jo pit­kän ai­kaa toi­mi­nut ai­vo­pe­su­ria tut­ki­van hank­keen pa­ris­sa, ja ra­hoi­tus lait­teen han­kin­taa on var­mis­tu­nut. Ou­lun yli­o­pis­to on saa­nut riit­tä­vän mää­rän lah­joi­tuk­sia hank­ki­ak­seen ke­hit­ty­neen ult­ra­ää­ni­lait­teis­ton. Ve­ri­ai­vo­es­tet­tä au­kai­se­va lai­te mah­dol­lis­taa eri­lais­ten täs­mä­hoi­to­jen tut­ki­mi­sen, ja se voi ol­la rat­kai­su pa­ran­ta­vien hoi­to­jen ke­hit­tä­mi­ses­sä esi­mer­kik­si Alz­hei­me­rin tau­tiin, ai­vo­lym­foo­maan ja epi­lep­si­aan.

– Sie­lu le­pää ja kuoh­keu­tuu, ker­toi näyt­te­li­jä ja me­di­a­per­soo­na Jaak­ko Saa­ri­luo­ma taan­noin te­le­vi­si­on haas­tat­te­luoh­jel­mas­sa, kun hän ku­vai­li jo­ka­vuo­tis­ta La­pin va­el­lus­taan.

Kat­se­len mie­lel­lä­ni mai­se­mia, jois­sa nä­kee omia var­pai­ta kau­em­mas: jär­ven­sel­kä ja itä­suo­ma­lai­set vaa­ra­mai­se­mat pis­tä­vät py­säh­ty­mään ai­na­kin het­kek­si. Ne an­ta­vat tur­vaa ja pers­pek­tii­viä, et­tä mi­kään nä­ky­vä ei uh­kaa ai­na­kaan sil­tä suun­nal­ta ja voin rau­hoit­tua. Eh­kä­pä sii­nä sie­lu kuoh­keu­tuu sa­mal­la. Näi­tä luon­to­ko­ke­muk­sia voi käyt­tää myös mie­li­ku­va­har­joit­tee­na unen reu­naan kiin­ni pääs­täk­seen.

Mir­ja Hurs­kai­nen