Kyllä näin autoilijana hieman kylmäsi tien päällä Puhoksesta Kiteelle. Nuori ajeli polkupyörällä vastaan vasenta laitaa. Leveyttä valtatien pientareella pyöräilylle oli kymmenisen senttiä. Niinpä sai ajaa tarkasti. Ja vaikeusastetta lisäsi se, että nuori tuijotti ajaessaan älypuhelinta. Siis vaarallista ja haasteellista ilman puhelintakin.
Mikä saa ihmisen ottamaan tällaista riskiä elämässään? Miten on tultu siihen, että älyvempaimet vievät ihmisen koko huomion. Normaali kommunikointi ei tahdo enää moneltakaan lapselta, nuorelta ja kohta aikuiselta enää onnistua. Puhelimessa ei osata tai uskalleta keskustella, siis tosiaan keskustella, jutella, rupatella. Kasvotusten keskustelusta puhumattakaan. Ääniviestejä pitää lähetellä ja somettaa. Samassa tilassa ollaan porukalla puhelimia tuijottaen. Kaikki merkityksellinen elämässä muka säteilee yhdestä aparaatista.
Ihminen ajaa itseään yhä enemmän teknologian ja viihteen jatkeeksi. Monikaan ei tohdi tällaista kehitystä moittia. Monen vuoden tutkimuksin täytyy todistella, että liiallinen älylaitteilu on ihmismielelle vahingollista. Itsestään selviä asioita on tutkittava. Vaihtoehtoja ei ole -sokeasti mennään yhdessä haitalliseen kuplaan.
Teknologia on hyvä renki, mutta huono isäntä!
ANTERO PESONEN, Kitee