Kyl­lä näin au­toi­li­ja­na hie­man kyl­mä­si tien pääl­lä Pu­hok­ses­ta Ki­teel­le. Nuo­ri aje­li pol­ku­pyö­räl­lä vas­taan va­sen­ta lai­taa. Le­veyt­tä val­ta­tien pien­ta­reel­la pyö­räi­lyl­le oli kym­me­ni­sen sent­tiä. Niin­pä sai ajaa tar­kas­ti. Ja vai­keu­sas­tet­ta li­sä­si se, et­tä nuo­ri tui­jot­ti aja­es­saan äly­pu­he­lin­ta. Siis vaa­ral­lis­ta ja haas­teel­lis­ta il­man pu­he­lin­ta­kin.

Mikä saa ih­mi­sen ot­ta­maan täl­lais­ta ris­kiä elä­mäs­sään? Mi­ten on tul­tu sii­hen, et­tä äly­vem­pai­met vie­vät ih­mi­sen koko huo­mi­on. Nor­maa­li kom­mu­ni­koin­ti ei tah­do enää mo­nel­ta­kaan lap­sel­ta, nuo­rel­ta ja koh­ta ai­kui­sel­ta enää on­nis­tua. Pu­he­li­mes­sa ei osa­ta tai us­kal­le­ta kes­kus­tel­la, siis to­si­aan kes­kus­tel­la, ju­tel­la, ru­pa­tel­la. Kas­vo­tus­ten kes­kus­te­lus­ta pu­hu­mat­ta­kaan. Ää­ni­vies­te­jä pi­tää lä­he­tel­lä ja so­met­taa. Sa­mas­sa ti­las­sa ol­laan po­ru­kal­la pu­he­li­mia tui­jot­ta­en. Kaik­ki mer­ki­tyk­sel­li­nen elä­mäs­sä muka sä­tei­lee yh­des­tä apa­raa­tis­ta.

Ih­mi­nen ajaa it­se­ään yhä enem­män tek­no­lo­gi­an ja viih­teen jat­keek­si. Mo­ni­kaan ei toh­di täl­lais­ta ke­hi­tys­tä moit­tia. Mo­nen vuo­den tut­ki­muk­sin täy­tyy to­dis­tel­la, et­tä lii­al­li­nen äly­lait­tei­lu on ih­mis­mie­lel­le va­hin­gol­lis­ta. It­ses­tään sel­viä asi­oi­ta on tut­kit­ta­va. Vaih­to­eh­to­ja ei ole -so­ke­as­ti men­nään yh­des­sä hai­tal­li­seen kup­laan.

Tek­no­lo­gia on hyvä ren­ki, mut­ta huo­no isän­tä!

AN­TE­RO PE­SO­NEN, Ki­tee