Park­ki­pai­koil­le öi­seen ai­kaan il­mes­ty­vät mus­tat kie­mu­rat. Au­to­jen pe­räs­sä kär­ryt, jois­sa mat­kaa­vat ve­neet ja puu­tar­ha­jyr­si­met. Kel­tai­nen suo­la-au­to, joka si­too pö­lyä vie­lä rou­das­sa lät­köt­tä­väl­tä hiek­ka­tiel­tä. Sa­mo­ja kuop­pia saa­daan kier­rel­lä siis tä­mä­kin kesä. Mo­nien val­ti­on so­ra­tei­tä tar­vit­se­vien mie­les­tä moi­nen kii­re on pelk­kää jul­kis­ten va­ro­jen tuh­laus­ta.

Nämä ai­na­kin ovat merk­ke­jä sii­tä, et­tä ol­laan he­räi­le­mäs­sä tal­vi­hor­tees­ta aja­tuk­seen, et­tä kyl­lä se kesä siel­tä tu­lee tä­nä­kin vuon­na, en­nem­min tai myö­hem­min. Me, joil­la on pi­dem­pi pät­kä elet­tyä elä­mää ta­ka­na, us­kom­me sii­hen vah­vem­min. ” Sepä oli ly­hyt kesä”, ne­li­vuo­ti­as poi­kam­me to­kai­si vuo­sia sit­ten, kun lu­mi­ker­ros peit­ti tie­noot äi­tien­päi­vä­aa­mu­na. Nuo­res­ta ta­ka­tal­vi tun­tuu sil­tä, et­tä koko kesä on pe­rut­tu.

Yk­si var­ma ke­vään merk­ki on Eu­ro­vii­su-hy­pe­tys. Huu­ma on tänä ke­vää­nä, jos vain mah­dol­lis­ta, ol­lut vie­lä­kin ko­vem­pi kuin muul­loin. Usein on us­kot­tu, et­tä voit­to tu­lee, ja vaik­ka ei ole tul­lut, ei se sii­tä huo­li­mat­ta ole es­tä­nyt ke­vään ko­et­ta­es­sa us­kon he­rää­mis­tä tal­viu­nil­ta. Ei­kä sii­nä ole mi­tään moi­tit­ta­vaa, sil­lä omien puol­ta on pi­det­tä­vä ja hy­vää miel­tä asi­an ym­pä­ril­lä on riit­tä­nyt.

Ei tul­lut voit­toa tä­nä­kään vuon­na, vaan tuli toi­nen sija. Ho­pea ei ole hä­peä. Voit­to oli­si ol­lut toi­nen Suo­mel­le, mut­ta ho­pe­aa tuli nyt en­sim­mäi­sen ker­ran! Sen­kin asi­an kans­sa on elet­tä­vä, et­tä me­nes­ty­nyt kap­pa­le on osan mie­les­tä pelk­kä ryyp­py­lau­lu. Sik­si kan­nat­taa vaih­taa nä­kö­kul­maa. On hie­noa, et­tä vii­su esi­tet­tiin suo­men kie­lel­lä. On jopa en­nus­tet­tu, et­tä kan­sain­vä­li­nen suo­sio ai­heut­taa Suo­mi-buu­min mat­kai­lus­sa ja suo­men kie­len opis­ke­lus­sa. Näin on esi­mer­kik­si käy­nyt ko­re­an kie­lel­le K-po­pin suo­si­on va­na­ve­des­sä.

Lau­lu­jen sa­no­ja tu­lee tar­kas­tel­la ko­ko­nai­se­na teks­ti­nä, ru­no­na tai ta­ri­na­na. Lau­la­ja ei ole teks­tin minä, vaan ru­nol­la on pu­hu­ja – joku fik­tii­vi­nen hen­ki­lö, jon­ka tun­to­ja ku­va­taan. Cha Cha Cha on yk­si bii­si li­sää suo­ma­lais­ten juo­ma­lau­lu­jen ket­jus­sa Baa­ri­kär­pä­sen ja Uk­ko­met­son kans­sa. Hec­to­rin le­gen­daa­ri­sen Yh­te­nä il­ta­na -kap­pa­leen ker­to­säe kuu­luu seu­raa­vas­ti:

Yh­te­nä il­ta­na pal­jon jos vii­niä jois,

yh­te­nä il­ta­na unoh­taa pel­kon­sa vois,

yh­te­nä il­ta­na kuo­le­man pyör­tees­tä pois.

Alek­si Nur­men ja Jere Pöy­hö­sen Cha Cha Chaan ker­to­sä­keis­tö taas:

Nyt läh­den tans­si­maan

niin­ku cha cha cha

en­kä pel­kää­kään tätä maa­il­maa

niin­ku cha cha cha

Kun mä kaa­dan pääl­le­ni samp­pan­jaa.

Eli ei mi­tään uut­ta au­rin­gon al­la - on vain eri­lai­sia ta­po­ja il­mais­ta asia.

Mir­ja Hurs­kai­nen