Kirjailija Matti Kettunen kirjoitti Koti-Karjalan Mielipideosastolla (18.4.2023) näkemyksistään saimaannorpan kuolinsyistä ja kannan suojelutavoitteista. Koska kirjoituksessa kuvattu tilanne ei monilta osin vastaa todellisuutta, korjaamme tässä kyseisen kirjoituksen oleellisimpia virheitä petojen ja kalastuksen aiheuttamaan kuolleisuuteen ja suojelun tavoitteisiin liittyen.
Saimaannorppa on erittäin uhanalainen, sen tämänhetkinen kanta-arvio on 430–440 yksilöä. Toisin kuin Kettunen antoi ymmärtää, on saimaannorpan genetiikkaa toki tutkittu, ja kahden väitöskirjan lisäksi on julkaistu useita vertaisarvioinnin läpikäyneitä artikkeleita. Näissä on mm. todettu, että norppakannan koko ei ole riittävän suuri ylläpitämään sen nykyistä perinnöllistä monimuotoisuutta. Saimaannorpan, kuten muidenkin maamme alkuperäisten lajien, suojelun pitkän aikavälin tavoitteena on, että ne säilyvät, eikä niiden luontainen levinneisyysalue supistu.
Metsähallitus vastaa saimaannorpan kannan seurannasta ja suuresta osasta suojelutoimia. Kuolleisuuden ja kuolinsyiden tunteminen on oleellinen osa kannan tilan seurantaa. Tietoomme tulleet kuolleet norpat tarkastetaan ja Ruokavirasto selvittää niiden kuolinsyitä. Kuolleisuustietoja on kerätty 1970-luvulta lähtien ja nykyään tietokannassa on noin 800 norpan tiedot. Vuosina 2016–2020 on löydetty yhteensä 139 kuollutta saimaannorppaa. Näistä noin 20 % on tyypillisesti verkkoihin kuolleita, 30 % pesään kuolleita kuutteja ja loput muihin syihin kuolleita tai kuolinsyy on tuntematon. Kalastusrajoitusalueiden laajentumisen ansiosta norppien kalanpyydyskuolleisuus on vähentynyt 2010-luvulla, mutta se on edelleen merkittävä ylimääräisen kuolleisuuden aiheuttaja.
Kettusen esille nostama huoli kuuttien kuolleisuudesta on aiheellinen. Ilmastonmuutoksen aiheuttamien lauhojen talvien seurauksena pesäkuolleisuus nousee. Normaalitalvina pesäpoikasia kuolee noin 10 %, mutta leutoina talvina määrä voi olla lähes kolminkertainen. Lumipesä suojaa pedoilta, mutta lauhoina talvina ilman pesän suojaa kuutit ovat alttiita erityisesti ketun saalistukselle. Myös yksittäisiä havaintoja ahmojen viemistä kuuteista on tehty. Sen sijaan kotkien ei ole havaittu tappaneen kuutteja, vaikka muutamien yksilöiden tiedetään vuosittain talvehtivan Saimaalla. Toisin kuin Kettunen väittää, pedot eivät kuitenkaan ole ainoa syy pesäpoikasten kuolemille, vaan yli 80 % kuolinsyistä johtuu muista tekijöistä.
Leutoina talvina kun luonnonkinoksia ei ole, valtaosa kuuteista (esim. vuonna 2014 yli 90 %) syntyy ihmisten kasaamiin apukinoksiin. Vaikka apukinokset tarjoavatkin suojaa ja parantavat poikasten selviytymistodennäköisyyttä, sulavat ne luonnonkinosten tapaan lämpimissä sääolosuhteissa. Tämän vuoksi on luonnollista, että kuolleita poikasia löydetään myös ihmisten kasaamista kinoksista.
Saimaannorppa on ainut kotoperäinen nisäkkäämme ja sen säilyminen on suomalaisten vastuulla. Kalastusrajoitukset ovat tehokas tapa vähentää norppien kuolleisuutta. Lisäksi lauhojen talvien aiheuttamaa poikaskuolleisuutta voidaan osin vähentää apukinosten ja tulevaisuudessa myös keinopesien avulla. Yhteiset suojeluponnistukset ovat toimineet ja kanta on jatkanut kasvua lauhoista talvista huolimatta, mutta norpan säilyminen edellyttää aktiivisia suojelutoimia myös jatkossa.
Käynnissä olevassa Yhteinen saimaannorppamme LIFE -hankkeessa kehitetään pyydyksiä myös vapaa-ajan kalastajille, jotta monipuolinen kalastus voi jatkua norppaturvallisesti.
MIINA AUTTILA
Luonnonsuojelun erityisasiantuntija, FT
Metsähallitus