Saimaan alueen norppakanta on kasvanut asetettuihin tavoitteisiin etuajassa. Huolena on kuitenkin poikaskuolleisuus. Vain viidesosa kuuteista selviää aikuisikään. Olen tutkinut vuosia norppakuolleisuuden syitä. Yksiselitteisesti suurimmaksi yksittäiseksi tekijäksi ovat muodostuneet pedot, mistä asiasta johdonmukaisesti vaietaan.
Samppaanselän seutuville ovat viime vuosina tulleet ahmat, joiden jälkijotokset johtavat Paasselän suuntaan norppien pesäalueille. Samaa olen kuullut Puruveden ja Saimaan suunnalta. Tarkkavainuisena petona se löytää norpan pesät lumikinoksista ja rokottaa osansa kuuteista. Muista pedoista norppien pesillä kiertelevät ketut, sudet, supikoirat ja ilvekset. Melko suuri osa tapetuista kuuteista on löytynyt vieläpä ihmisten tekemien tekopesien lähettyviltä tai pesistä. Voiko hyvää tarkoittavien ihmisten toiminta edesauttaa petoja löytämään norpan pesäpaikat?
Uusimpana todettuna kuuttien uhkana ovat maa- ja merikotkat, joiden kannat ovat olleet suojelun ja talviruokinnan ansiosta jyrkässä kasvussa. Ilmasta kotka havaitsee helposti avannolla kyhjöttävän kuutin, mikä suurelle petolinnulle on helppo saalis. Useilta kuuttien tappopaikoilta onkin löytynyt merkkejä kotkan vierailuista. On helppo syyttää alueen ihmisiä norppakuolemista sekä vähätellä ja jättää kokonaan kertomatta kuuttikuolemien suurin yksittäinen syy - pedot. Kuutteja suojellaan petojen ruuaksi?
Kuuttien sairauksista ja pienen kannan sisäsiittoisuudesta on vain vähän tutkimustuloksia. Viime vuosina melkein yhtä paljon kuutteja on kuollut Korkeasaaressa kuin Saimaalla verkkoihin. Kuuttien verkkokuolemia myös liioitellaan ilmoittamalla verkkoon kuolleiden vuosittaiseksi määräksi 5-7 kuuttia. Metsähallituksen sivuilta voi tarkistaa vaikkapa viimeisen viiden vuoden ajalta vuosittaiset kalaverkkoihin kuolleiden kuuttien määrät: 2-5 kpl. Toki jokainen on liikaa.
Koti-Karjalan 5.4. ilmestyneessä numerossa Päivi Purmonen harmittelee kalastusinnostuksen vähenemistä. Eipä ainakaan Saimaan rannalla viitsi verkkoja seinältä nostaa, kun niillä ei saa keväisin pyytää edes haukea tai lahnaa rantavesistä, selkäpenkkojen kuhasta puhumattakaan. Saimaan alueella verkkokalastajat on monin paikoin ajettu ylimitoitettujen rajoitusten nojalla norppien tieltä. Lähiruuasta ja kalan terveellisyydestä ja ekologisuudesta puhutaan, mutta käytännössä kalastaa ei sitten saakaan. Onhan se absurdi tilanne. Lahnat polskivat rantaruohikoissa, mutta niitä ei saa verkottaa ruuaksi. Katiskapyynti, niin hyvä asia kuin onkin, ei sovellu kaikelle kalalle. Vaihdan kyllä verkkoni katiskoihin ilomielellä siinä vaiheessa, kun markkinoilla on pyytävä ”kaiken kalan katiska”.
MATTI KETTUNEN
Kirjailija