Matkoilla kiinnitämme huomiota elämän eri puoliin. Tämä on tavallista elämää, kulttuuria, arkkitehtuuria ja ruokaa. Kaikki ei tietenkään aina ole oman maun mukaan, mutta on aina mielenkiintoista, kuinka ihmiset elävät muissa maissa. Mitä epätavallisempi maa, sitä kirkkaampia ja merkittävämpiä nämä erot ovat.
Minkä tahansa suomalaisen supermarketin hyllyiltä löydät tuotteita, joissa on merkintä "Ruokaa omasta maasta" tai "Kotimaista". Aluksi kiinnität siihen huomiota ja sitten siihen tottuu. Tämä merkki näyttää melko vaatimattomalta, mutta voit turvallisesti valita pakkauksen tietäen, että se on aitoa laatua.
Psykologina olen erittäin kiinnostunut siitä, kuinka tällainen yksinkertainen sana "maani" on saanut syvän merkityksen Suomessa ja on todella osa jokaisen täällä asuvan ihmisen sisintä.
Ensimmäinen asia, joka pistää silmään, on järjestys kaikkialla. Kaupunki tai pieni kylä; nurmikot, metsä, järvenranta tai puisto ovat ihan kuin siivous olisi juuri päättynyt.
Yhdellä ensimmäisistä matkoistani tulin Tampereelle ystäväni luokse. Lena ja Mikko tapasivat minut linja-autoasemalla. Lähistöllä joukko nuoria puhui äänekkäästi, ja yksi heistä heitti jäätelökääreen maahan. Mikko kääntyi pojan puoleen ja sanoi: "Nuori mies, pudotit tämän vahingossa roskakorin viereen." Yllätyin, kun kaveri pyysi heti anteeksi, otti paperin ja heitti sen roskakoriin. Kun seuraavan kerran kävelimme mieheni kanssa Joensuussa, kuumana kesäpäivänä, näin edessämme kävelevän naisen kumartuvan ja poimivan jonkun heittämän tyhjän tupakka-askin.
Sitten minulle kävi hyvin selväksi, että suomalaiset pitävät maataan kuin omanaan. Siksi Suomessa asuvat ihmiset käyttäytyvät näin. He pitävät itseään tämän kaupungin, tämän maan rakentajina. Tämä on heidän maansa, heidän kotinsa - he ovat varmoja siitä! Talossakin täytyy olla järjestystä. Loppujen lopuksi talossani tai asunnossani en myöskään heitä roskia lattialle.
Mutta mistä tämä tunne tulee? Tämä luottamus siihen, että tämä kaikki on minun, että olen osa luontoa, mikä tarkoittaa, että minun täytyy huolehtia kaikesta ympärilläni, itsestäni ja kaikista ympärilläni olevista. Mielestäni pointti on koko koulutusjärjestelmässä, jonka tuloksena on todellinen asenne maata kohtaan. Ja täällä teot ovat tärkeitä, eivät paatoslausunnot rakkaudesta ja isänmaallisuudesta. Näin tapahtuu, kun näemme huolenpidon ja järjestyksen, kaikkien tukemana. Tämä on mahdollista vain vilpittömällä rakkaudella isänmaata kohtaan. Ja suomalaiset pystyivät siihen.
NATALYA KUDRYASHOVA