Nuo­ruu­des­sa­ni kir­jas­to oli paik­ka, jos­sa lai­nat­tiin kir­jo­ja ja leh­tiä asi­aan­kuu­lu­val­la va­ka­vuu­del­la. Lai­nas­tos­sa asi­oi­des­sa piti toi­mia tie­tyn kaa­van mu­kaan, sil­lä opus­ten ait­ta vaa­ti ar­vo­kas­ta käyt­täy­ty­mis­tä. Ei pu­het­ta­kaan, et­tä lu­ku­tu­vas­sa oli­si nau­ru rai­ka­nut.

On­nek­si asi­at ovat nyt toi­sin, ja kir­jas­tot ovat ren­non asi­oin­nin paik­ko­ja, jos­sa hen­ki­lö­kun­ta on aut­ta­vais­ta ja ys­tä­väl­lis­tä. Kir­jas­tot ovat muut­tu­neet yhä enem­män yh­tei­sik­si olo­huo­neik­si, joi­hin so­pii sa­maan ai­kaan iloi­ses­ti pu­hua pul­put­ta­via kou­luk­kai­ta kuin sa­no­ma­leh­teä sil­mäi­le­viä ikäih­mi­si­ä­kin. Kan­san si­vis­tä­jän roo­li ei ole kir­jas­tois­ta ka­don­nut, vaan laa­jen­tu­nut en­ti­ses­tään. Ää­ni­kir­ja­pal­ve­lut ei­vät ole to­taa­lis­ta asi­a­kas­ka­toa kir­jas­toi­hin ai­heut­ta­neet.

Kir­jas­tois­sa jär­jes­te­tään eri­lai­sia ta­pah­tu­mia, jot­ka ko­ko­a­vat kir­jal­li­suu­den ys­tä­vät yh­tei­sen pöy­dän ää­rel­le. On lu­ku­pii­re­jä ja kir­jai­li­ja­vie­rai­lu­ja, las­ten sa­tu­tun­te­ja ja vuo­den­kier­ron mu­kais­ten juh­lien as­kar­te­lu­tuo­ki­oi­ta.

Rääk­ky­län kir­jas­tos­sa on in­nok­kaas­ti ko­keil­tu uu­den­lai­sia toi­min­to­ja, uu­sim­pa­na pal­ve­lu­va­li­koi­ma on täy­den­ty­nyt vi­her­kas­vien pis­tok­kai­den vaih­to­pis­teel­lä. Ide­aa on ke­hut­tu hy­väk­si so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa ei­kä suot­ta; kir­jas­ton toi­min­ta-aja­tuk­seen moi­nen pal­ve­lu so­pii mai­ni­os­ti. Käyt­tä­jil­leen se ai­heut­taa iloa ja mie­li­hy­vää jopa vuo­sik­si, jos kas­va­tus­toi­mis­sa on­nis­tuu. Pie­nel­lä vai­val­la saa iloa ar­keen. Toi­vot­ta­vas­ti pa­rin vii­kon ko­kei­lu saa jat­koa.

Hank­keen avul­la lu­ku­tu­paan puu­hat­tiin taan­noin ta­va­ra­lai­naa­mo, jos­ta saa käyt­töön­sä esi­mer­kik­si me­hu­pu­ris­ti­men, ak­ku­po­ra­ko­neen, las­ten­tar­vik­kei­ta, ur­hei­lu­vä­li­nei­tä tai kan­te­leen. Om­pe­lu­ko­ne­kin lu­keu­tuu kir­jas­ton va­li­koi­miin. Aja­tus yh­tei­söl­li­syy­des­tä ja har­voin käy­tet­tä­vien ka­pi­nei­den tur­has­ta han­kin­nas­ta kul­ke­vat täs­sä käsi kä­des­sä, kun lai­naa­mi­sen mah­dol­li­suus on ole­mas­sa os­ta­mi­sen si­jaan.

Ki­teen kir­jas­tos­sa puo­les­taan taan­noin esi­tel­tiin ko­ti­va­raan liit­ty­vää tie­tout­ta, mikä muis­tut­taa kir­jas­ton al­ku­tai­pa­lees­ta kan­san­va­lis­ta­ja­na.

Kir­jas­to on kun­ta­lai­sil­le kaik­ki­nen­sa tär­keä pal­ve­lu, joka kos­ket­taa käyt­tä­jään­sä toi­vot­ta­vas­ti lap­suu­des­ta elä­kei­kään saak­ka. Oma­toi­mi­kir­jas­tot ovat käy­tös­sä niin Ke­sä­lah­del­la, Rääk­ky­läs­sä kuin Toh­ma­jär­vel­lä­kin, mut­ta ki­tee­läi­set jou­tu­ne­vat odot­te­le­maan oma­toi­mi­a­si­oin­nin al­ka­mis­ta vie­lä pit­kän to­vin. Toi­vot­ta­vaa on, et­tä uu­den kir­jas­to­ti­lan hank­ki­mi­nen ei lyk­kään­tyi­si vuo­si­kau­sia ja Ki­teen kau­pun­gin­kir­jas­to sai­si an­sait­se­man­sa pai­kan ja pys­tyi­si vas­taa­maan myös oma­toi­mi­a­si­oin­nin tar­pee­seen.

Päi­vi Lie­vo­nen