Kat­soin­pa taas ani­maa­ti­oe­lo­ku­van Wall-E, tie­teis­ku­vi­tel­man vuo­del­ta 2008. Sii­nä ele­tään 2800-lu­kua, maa­pal­lo on tur­mel­tu­nut asuin­kel­vot­to­mak­si ja ih­mi­set muut­ta­neet ava­ruus­lai­va Axi­o­nil­le. Siel­lä ro­bo­tit hoi­ta­vat ar­jen, lii­ku­taan lei­ju­tuo­leil­la ja jo­kai­nen elää omas­sa di­gi­to­del­li­suu­des­saan. Val­lan aluk­sel­la on kaa­pan­nut Au­to, au­to­pi­lot­ti­ro­bot­ti alai­si­neen. Ro­bo­tit sää­te­le­vät in­for­maa­ti­o­ta, jota ava­ruu­den asuk­kail­le an­ne­taan. Vaik­ka tämä dys­to­pia ei ole tot­ta, joka ker­ta elo­ku­van kat­sot­tu­a­ni ha­vah­dun sii­hen, et­tä yhä enem­män näis­tä il­mi­öis­tä löy­tyy ny­kyi­ses­tä ar­jes­tam­me.