Kes­kus­te­lin juu­ri erään ko­ke­neen opet­ta­jan kans­sa, joka työs­ken­te­lee idyl­li­ses­sä noin 10 000 asuk­kaan pik­ku­kau­pun­gis­sa. Kau­pun­ki si­jait­see etääl­lä kas­vu­kes­kuk­sis­ta, kau­ka­na ur­baa­nis­ta syk­kees­tä, kes­kel­lä kau­nis­ta, rau­hal­lis­ta suo­ma­lais­ta luon­toa.

Opet­ta­ja ker­toi, et­tä en­nen luo­kas­sa oli vain muu­ta­mia, jot­ka tar­vit­si­vat eri­tyis­tä tu­kea, joil­la on op­pi­mis­vai­keuk­sia ja kes­kit­ty­mis­häi­ri­öi­tä. Hei­tä oli sel­vä vä­hem­mis­tö. Ny­ky­ään ti­lan­ne on kään­ty­nyt täy­sin toi­sin päin. Sel­vää vä­hem­mis­töä edus­ta­vat ne, jot­ka ei­vät kär­si mis­tään mai­nit­ta­vas­ta, kou­lun­käyn­tiä vai­keut­ta­vas­ta häi­ri­ös­tä.

Se ei vie­lä mi­nua yl­lät­tä­nyt, mut­ta se py­säyt­ti, kun opet­ta­ja ker­toi, et­tä hän on tör­män­nyt jo pi­tem­män ai­kaa lap­siin, jot­ka ei­vät osaa leik­kiä. Kun hei­dät vie­dään hiek­ka­laa­ti­kol­le, le­lu­jen kes­kel­le, he ei­vät tie­dä, mitä niil­lä pi­täi­si teh­dä. Ti­lan­ne on to­del­la eris­kum­mal­li­nen. Leik­ki on lap­sen työ­tä. Sitä kaut­ta he op­pi­vat so­si­aa­li­sia tai­to­ja, ke­hit­tä­vät ja to­teut­ta­vat mie­li­ku­vi­tus­taan. Mi­kään ei ole lap­sel­le niin ke­hit­tä­vää kuin leik­ki. Kes­kuu­des­sam­me kas­vaa toi­sin sa­no­en työ­ky­vyt­tö­miä lap­sia.

Olem­me saa­neet jäl­leen ker­ran lu­kea uu­ti­sis­ta va­ka­vis­ta vä­ki­val­ta­ri­kok­sis­ta, jois­sa te­ki­jä ja uh­ri ovat sel­väs­ti alai­käi­siä. Voi­si ku­vi­tel­la, et­tä nämä il­mi­öt ovat iso­jen kau­pun­kien vit­sauk­sia, mut­ta näin ei ole. Sa­mal­le vii­kol­le sat­tu­neet kol­me puu­ko­tus­ta­paus­ta ovat ta­pah­tu­neet kaik­ki eri puo­lil­la maa­ta, isois­sa ja pie­nis­sä kau­pun­geis­sa. Tämä on­gel­ma ja il­miö kos­ket­taa siis mei­tä kaik­kia.

Sii­nä vai­hees­sa, kun pie­net lap­set ei­vät osaa enää leik­kiä ja kun ala­kou­lui­käi­set puu­kot­te­le­vat toi­si­aan kes­ken kou­lu­päi­vän, jon­kin­lai­nen raja on yli­tet­ty. Sii­nä koh­taa mei­dän kaik­kien pi­tää vii­meis­tään he­rä­tä. Ku­ten ai­em­min­kin on tul­lut to­det­tua, yk­si mer­kit­tä­vim­mis­tä syis­tä tä­hän muu­tok­seen voi hy­vin­kin ol­la so­si­aa­li­nen me­dia, to­del­li­suu­den ko­ke­mi­nen äly­lait­tei­den kaut­ta. Pu­hu­taan di­gi­na­tii­vien su­ku­pol­vis­ta. Kan­nat­taa­kin miet­tiä, et­tä mitä se di­gi­na­tii­vi­suus ihan oi­ke­as­ti tar­koit­taa?

Väi­tän, et­tä va­hin­ko on jo ta­pah­tu­nut. Nyt on teh­tä­vä pi­kai­ses­ti kor­jaa­via toi­men­pi­tei­tä. Kou­lui­hin pi­tää saa­da li­sää te­ke­viä ja aut­ta­via kä­siä. Pi­tää ol­la kou­lup­syyk­ka­rei­ta ja ku­raat­to­rei­ta. Tie­to eri toi­mi­joi­den vä­lil­lä pi­tää kul­kea. Val­ta­vas­ti re­surs­se­ja ja ai­kaa hu­ka­taan, kun tie­to ei kul­je. Luok­ka­koot pi­tää saa­da pie­nem­mik­si.

Mie­len­ter­veys­pal­ve­lut on saa­ta­va kun­toon. Meil­lä ei hoi­de­ta mie­len­ter­veyt­tä ja se ai­heut­taa val­ta­vas­ti kus­tan­nuk­sia ja kär­si­mys­tä. Pi­tää saa­da ma­ta­lan kyn­nyk­sen, oi­kea-ai­kais­ta apua mah­dol­li­sim­man hel­pos­ti saa­ta­vil­le. Ny­ky­ään pa­him­mil­laan on niin, et­tä jopa nuo­ren­kin ih­mi­sen pi­tää teh­dä it­se­mur­ha­y­ri­tys, en­nen kuin apua saa. Kyn­nys avun saa­mi­sek­si ei voi ol­la enää kor­ke­am­pi. Po­lii­sin re­surs­se­ja on li­sät­tä­vä, jot­ta en­nal­ta­es­tä­vää työ­tä voi­daan teh­dä vai­kut­ta­vas­ti.

Sa­moin var­sin­kin et­si­vä nuo­ri­so­työn re­surs­se­ja on li­sät­tä­vä. Mo­ni­am­ma­til­li­suus on täs­sä valt­tia. Täs­sä on ky­sy­mys lap­sis­ta ja nuo­ris­ta. Kyse on siis mei­dän tu­le­vai­suu­des­tam­me. Jos hei­dän hy­vin­voin­ti­aan ja ta­sa­pai­nois­ta elä­mää ei saa­da tur­vat­tua, mei­dän kaik­kien tu­le­vai­suu­tem­me on uhat­tu­na. Se on kyl­mä, ikä­vä to­si­a­sia.

Kai­kis­ta vai­kut­ta­vin työ täl­lai­sen ke­hi­tyk­sen kat­kai­se­mi­sek­si teh­dään lo­pul­ta ko­to­na. Van­hem­pien pi­tää saa­da riit­tä­väs­ti tu­kea van­hem­muu­teen, kas­va­tus­työ­hön, mut­ta sa­mal­la pi­tää jo­kai­sen ha­vah­tua nyt ti­lan­tee­seen. Kas­va­tus on kui­ten­kin en­si­si­jai­ses­ti van­hem­pien vas­tuul­la. On­ko sii­tä vas­tuus­ta pi­det­ty riit­tä­väs­ti huol­ta? Mitä pi­täi­si teh­dä pa­rem­min? Mitä enem­män? On­ko kaik­ki ok?

MAR­KO KIL­PI (kok.)

Kan­sa­ne­dus­ta­ja/edus­kun­ta­vaa­lieh­do­kas