Ot­si­kon ky­sy­mys as­kar­rut­taa seu­ra­kun­nan päät­tä­jiä. Osa on jo muo­dos­ta­nut mie­li­pi­teen­sä, joka hen­kii voi­ma­kas­ta ha­lua py­syä it­se­näi­se­nä. Oma seu­ra­kun­ta on oma seu­ra­kun­ta ja lii­tok­set tuo­vat yleen­sä vain huo­noa tul­les­saan. Pal­ve­lut heik­ke­ne­vät ja pää­tös­val­ta siir­tyy kau­as pois pai­kal­li­sil­ta. Olem­me Toh­ma­jär­vel­lä me­net­tä­neet pai­kal­li­sis­ta pal­ve­luis­ta jo po­lii­sin, ve­ro­toi­mis­ton, Ke­lan, rönt­ge­nin ja kaik­ki pank­ki­pal­ve­lut. Ja nyt vie­lä seu­ra­kun­ta­kin, joka sen­tään on ol­lut tääl­lä jo 1650-lu­vul­ta läh­tien!

Piis­pan ke­ho­tuk­ses­ta Toh­ma­jär­ven ev.lut. seu­ra­kun­ta on yh­des­sä Ki­teen ev.lut. seu­ra­kun­nan kans­sa te­ke­mäs­sä sel­vi­tys­tä seu­ra­kun­tien vä­li­sen yh­teis­työn li­sää­mi­ses­tä tai mah­dol­li­ses­ta seu­ra­kun­ta­lii­tok­ses­ta. Sel­vi­tys­hen­ki­löi­nä ovat kon­sult­ti Rai­mo Tu­ru­nen ja mo­lem­pien seu­ra­kun­tien ta­lous­pääl­li­köt. Val­mis­ta pi­täi­si tul­la vii­meis­tään en­si syk­syyn men­nes­sä, jol­loin mo­lem­pien seu­ra­kun­tien kirk­ko­val­tuus­tot saa­vat eteen­sä sel­vi­tyk­sen ja sen eh­do­tuk­set. Pää­tös­val­ta on kirk­ko­val­tuu­te­tuil­la. Vaih­to­eh­to­ja on ai­na­kin kol­me: ny­kyi­sen yh­teis­työn jat­ka­mi­nen, yh­teis­työn li­sää­mi­nen tai seu­ra­kun­ta­lii­tos.

Mik­si täl­lai­sia sel­vi­tyk­siä teh­dään? Toh­ma­jär­ven ev.lut. seu­ra­kun­ta on an­si­ok­kaas­ti pi­tä­nyt pin­tan­sa maa­seu­tu­ja ko­et­te­le­vas­sa väki- ja jä­sen­mää­rän las­ku­suh­dan­tees­sa. Kiin­teis­tö­jä on myy­ty pois ja työn­te­ki­jä­mää­rää on su­pis­tet­tu. Kir­kot on maa­lat­tu ja kor­jail­tu omil­la ja saa­duil­la va­roil­la. Met­sä­o­mai­suu­den tuot­to on käy­tet­ty käyt­tö­ta­lou­den kat­teek­si. Sin­ni­tel­ty on, ja jopa kun­ni­ak­kaas­ti.

Suu­rin huo­li on kui­ten­kin tu­le­vis­ta vuo­sis­ta. Ta­lou­sen­nus­te on huo­les­tut­ta­vaa lu­et­ta­vaa. Jä­sen­mää­rä ja sen myö­tä ve­ro­tu­lot las­ke­vat noin pro­sen­tin vauh­tia/vuo­si. Mi­ten seu­ra­kun­ta sel­vi­ää ta­lou­del­li­ses­ti vii­den tai kym­me­nen vuo­den pääs­tä? Vä­hen­tä­mäl­lä hen­ki­lö­kun­taa? Par­tu­roi­mal­la lo­put­kin met­sät vii­meis­tä tik­kua myö­ten?

Mi­nul­le ei ole mi­kään ilo ol­la Toh­ma­jär­ven vii­mei­nen kirk­ko­her­ra, jos niin sat­tuu käy­mään. Enem­män­kin mie­len täyt­tää – näin en­nen elä­ke­päi­viä – huo­li seu­ra­kun­nan sel­vi­ä­mi­ses­tä tu­le­vi­na vuo­si­na. Seu­ra­kun­ta sel­vi­ää it­se­näi­se­nä­kin, mut­ta mel­koi­sia suo­ne­nis­ku­ja ko­kien. Us­kon myös, et­tä seu­ra­kun­ta sel­vi­ää myös osa­na Ki­teen seu­ra­kun­taa, jos pe­rus­pal­ve­lut omal­la paik­ka­kun­nal­la saa­daan pi­det­tyä koh­tuul­li­si­na ja ih­mi­siä pal­ve­le­vi­na vas­tai­suu­des­sa­kin.

Seu­ra­kun­ta voi viet­tää vuon­na 2050 (tai 2051) 400-vuo­tis­juh­lia iloi­sin mie­lin. Tämä hen­gel­li­nen yh­tei­sö on sil­loin joka ta­pauk­ses­sa ole­mas­sa joko it­se­näi­se­nä Toh­ma­jär­ven seu­ra­kun­ta­na tai osa­na laa­jem­paa ko­ko­nai­suut­ta, oli­pa sen nimi sit­ten Ki­teen tai ”Kes­ki-Kar­ja­lan” seu­ra­kun­ta.

MIK­KO LAP­PA­LAI­NEN

kirk­ko­her­ra, ro­vas­ti

Toh­ma­jär­ven ev.lut. srk