Hirven metsästyskausi on päättynyt ja Pohjois-Karjalan saalis oli lähes 1 400 hirveä. Metsästäjät ansaitsevat kiitoksen tästä tärkeästä työstä kannanhallinnassa. Hirvitalousalueittaisen seurannan mukaan hirvikanta on tavoitehaarukassa kolmessa maakunnan neljästä hirvitalousalueesta ja yhdessä (PK3) kanta vaikuttaisi olevan jopa alle tavoitehaarukan. Tästä huolimatta, osalla maanomistajista on suuria haasteita hirvivahinkojen kanssa. Hirvitihentymissä syntyy taimikoissa edelleen rumaa jälkeä. Taimikoiden lisäksi merkittäviä hirvituhoja on syntynyt nyt myös järeisiin tukkikuusikoihin. Hirvitihentymät on huomioitava ensi syksyn kaatolupien kohdentamisessa.
Luonnonvarakeskuksen julkaisemista hirvihavaintokartoista (Netissä haulla ”hirven alueelliset lämpökartat”) on suoraan nähtävissä, miten rajusti hirvitiheydet vaihtelevat Pohjois-Karjalan hirvitalousalueiden sisällä. Vesistöt jakavat alueita ja vaikuttavat tihentymien muodostumiseen. Pohjois-Karjalassa on totuttu siihen, että hirvenkaatolupia myönnetään suuralueille sama määrä yksilöitä tuhatta hehtaaria kohden riippumatta paikallisista hirvitiheyksistä. Tämä merkitsee huomattavaa aliverotusta tihentymäalueille ja toisaalta yliverotusta hyvin heikon kannan alueille. Olemme nostaneet tämän ongelman esille jo useamman kerran viime vuosina, mutta toimintamallia ei ole maanomistajien vaatimuksista huolimatta muutettu.
Vetoamme Pohjois-Karjalassa toimivien riistanhoitoyhdistysten hallituksia tarkastelemaan hirvikannan vaihtelua toimialueen sisällä ja tarvittaessa perustamaan tihentymiä painottavia verotusteholohkoja jo verotussuunnittelun alkuvaiheessa. Missään nimessä kokonaisia riistanhoitoyhdistysalueita ei saa rauhoittaa hirvenmetsästykseltä! Vetoamme myös Pohjois-Karjalan alueella toimivaan Suomen riistakeskuksen riistapäällikköön, jonka itsenäisessä päätösvallassa on tarvittaessa verotuslohkojen perustaminen paikallisten vahinkojen vähentämiseksi.
TIMO LESKINEN,
kenttäjohtaja
MTK metsänomistajat
HARRI VÄLIMÄKI,
johtaja,
Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Karjala