Kou­lui­hin pa­lat­tiin vii­me maa­nan­tai­na rei­lut kak­si viik­koa jat­ku­neel­ta, an­sai­tul­ta lo­mal­ta. An­sai­tul­ta ai­na­kin si­kä­li, et­tä vaik­ka olem­me saa­neet pa­la­ta liki nor­maa­liin kou­lu­työ­hön ko­ro­na­ra­joi­tus­ten osal­ta, si­säl­tää työ kou­lus­sa jat­ku­vaa muu­tos­ta sekä op­pi­lail­le et­tä siel­lä työs­ken­te­le­vil­le. Haas­teet ei­vät lopu – tai edes vä­he­ne.

Vaik­ka jou­lu­lo­mal­la var­mas­ti eh­dit­tiin le­vä­tä, nou­se­vat re­pa­lei­set ja le­vot­to­mat yöt ja vä­hiin jää­nyt nuk­ku­mi­nen työ­yh­tei­sös­sä pu­heek­si heti lu­ku­kau­den alet­tua. Moni myön­tää työ­a­si­oi­den pyö­ri­vän pääs­sä sil­loin­kin, kun pi­täi­si nuk­kua.

Sii­nä kun ai­kui­set voi­vot­te­le­vat unet­to­muut­ta, rik­ko­nai­sia unia tai ai­kais­ta he­rää­mis­tä, tun­tuu nuo­rel­le ole­van sul­ka hat­tuun, et­tä ei ole nuk­ku­nut. Näi­tä pu­hei­ta kuu­lee kou­lu­vii­kol­la­kin, mut­ta var­sin­kin näin lo­man jäl­keen. Op­pi­laat ei­vät tä­män seu­rauk­se­na ihan oi­ke­as­ti ole ai­na kou­lu­kun­toi­sia, kun vuo­ro­kau­si­ryt­mi on kään­ty­nyt yö­saa­lis­ta­jien ta­sol­le. Vai mi­tä­pä muu­ta voi­si sa­noa, kun lo­mal­la on val­vot­tu aa­mu­vii­teen ja nu­kut­tu sit­ten kel­lo kol­meen il­ta­päi­väl­lä muu­ta­man vii­kon ajan. Jos mi­tään ta­saus­ta ti­lan­tee­seen ei ole teh­ty lo­man lo­pus­sa, on pa­luu ar­keen kau­he­aa.

Uni­on­gel­mien on to­det­tu liit­ty­vän mie­len­ter­vey­son­gel­miin niin nuo­ril­la kuin ai­kui­sil­la­kin. Vä­sy­mys te­kee aloi­te­ky­vyt­tö­mäk­si ja pas­sii­vi­sek­si ja vai­keut­taa joh­don­mu­kais­ta ajat­te­lua. Vä­sy­nee­nä kaik­ki on­gel­mat tun­tu­vat yli­voi­mai­sil­ta.

Moni mur­ro­si­käi­nen nuo­ri ha­lu­ai­si jo it­se päät­tää omis­ta asi­ois­taan, myös nuk­ku­maan­me­no­a­jois­ta. Mut­ta kos­ka hän ei ole vie­lä sii­hen kyp­sä, ai­kui­sen on ase­tet­ta­va ra­jat. Uni­te­ra­peut­ti aset­tai­si tei­neil­le jopa nuk­ku­maan­me­no­a­jat. Yh­tä kai­kil­le so­pi­vaa rat­kai­sua ei var­mas­ti löy­dy. Osal­le riit­tää, et­tä hy­vän unen fyy­si­siä edel­ly­tyk­siä pa­ran­ne­taan. Sään­nöl­li­set ruo­kai­lut, riit­tä­vä lii­kun­ta ja äly­lait­tei­den sul­ke­mi­nen hy­vis­sä ajoin il­lal­la ovat ta­val­li­sim­pia oh­jei­ta riit­tä­vän le­von ta­kaa­mi­sek­si. Osa tar­vit­see kes­kus­te­lu­a­pua, jol­la pe­lo­kas­ta tai le­vo­ton­ta miel­tä saa­tai­siin rau­hoit­tu­maan.

Van­hem­mat ei­vät ai­na tie­dos­ta nuo­ren uni­on­gel­maa, mut­ta heil­lä on vas­tuu nuo­ren nuk­ku­mi­ses­ta. Jos on­gel­maa ei omin voi­min saa­da rat­kais­tua, on osat­ta­va ha­kea apua. Le­vän­nyt, vir­keä mie­li ja jär­ke­vä uni­ryt­mi ovat sat­sauk­sia nuo­ren tu­le­vai­suu­teen!

Mir­ja Hurs­kai­nen