Ve­nä­jän hyök­käys­so­ta Uk­rai­naan al­koi syn­ty­mä­päi­vä­nä­ni hel­mi­kuus­sa. Sota on kes­tä­nyt nyt kym­me­nen kuu­kaut­ta, ei­kä lop­pua näy. Sa­maan ai­kaan inf­laa­tio, ylei­nen kus­tan­nus­ten nou­su ja ener­gi­ak­rii­si ko­ro­na­vuo­sien pääl­le ai­heut­ta­vat yli­voi­mai­sia haas­tei­ta yri­tys­ken­täs­sä ja työ­voi­ma­pu­las­ta­kin kär­sii jo sote-alan li­säk­si moni muu­kin toi­mi­a­la. Mo­nes­sa per­hees­sä kuk­ka­ron nyö­rit pauk­ku­vat ei­kä pen­niä enää enem­pää pys­ty ve­nyt­tä­mään vaik­ka mi­ten sääs­täi­si. Nuor­ten li­sään­ty­nyt pa­hoin­voin­ti nä­kyy kou­luis­sa uu­si­na haas­tei­na ja opet­ta­jat ovat yli­kuor­mit­tu­nei­ta. Maa­seu­dun väki van­he­nee, pal­ve­lut har­ve­ne­vat sa­maan tah­tiin vä­ki­lu­vun kans­sa ja kun­tien ta­lous­ti­lan­ne on vai­ke­as­ti en­nus­tet­ta­va.