Jou­lu tu­lee joka vuo­si ajal­laan, olim­me­pa val­mis­tau­tu­neet sii­hen kuin­ka ta­han­sa. Jou­lu on vuo­tui­sis­ta juh­lis­ta se, jo­hon moni la­taa eni­ten odo­tuk­sia ja yrit­tää vaa­lia jopa vuo­si­kym­men­ten ta­kai­sia pe­rin­tei­tä liki muut­tu­mat­to­ma­na. Elä­mä opet­taa, et­tä jou­lu­kaan ei säi­ly muut­tu­mat­to­ma­na läpi vuo­sien, vaan jo­kai­ses­sa jou­lus­sa on myös jo­tain uut­ta.

Tämä on jo kol­mas jou­lu, jota sä­vyt­tä­vät poik­keu­so­lo­suh­teet. Kak­si edel­lis­tä on men­nyt ko­ro­nan kans­sa, nyt Ve­nä­jän hyök­käys­so­ta Uk­rai­naan tun­tuu jo­kai­sen suo­ma­lai­sen­kin jou­lus­sa.

Toi­vo liit­tyy jou­luun, pu­hu­taan­pa juh­lan vie­tos­ta sit­ten kris­til­li­sen sa­no­man tai maal­li­sem­pien ta­po­jen kaut­ta. Toi­vo­taan hy­vää tah­toa ja maa­il­man rau­haa, ja eit­tä­mät­tä mo­lem­mil­le on tar­vet­ta eri­tyi­ses­ti tänä vuon­na.

Jou­lu ei it­ses­sään pys­ty vas­taa­maan kaik­kiin toi­vei­siin, mut­ta jo­kai­sel­la meis­tä on kei­no­ja luo­da toi­voa jou­lun ym­pä­ril­le.

Kes­ki-Kar­ja­las­sa on so­taa pa­koon tul­lei­ta uk­rai­na­lai­sia, joil­le toi­vo on jou­lun tär­kein sa­no­ma. Huo­li ko­ti­maas­sa ole­vis­ta lä­hei­sis­tä ja ko­tien koh­ta­los­ta on heil­le läs­nä jo­kai­ses­sa päi­väs­sä, ja suo­ma­lais­ten teh­tä­vä on aut­taa hei­tä sel­vi­ä­mään par­haim­mal­la mah­dol­li­sel­la ta­val­la. Tu­kea ja aut­taa, tar­jo­ta myös nii­tä huo­let haih­dut­ta­via ilon het­kiä ar­jen kes­kel­le. Apua tar­vit­se­via on myös suo­ma­lais­ten jou­kos­sa, sil­lä inf­laa­tio tun­tuu ke­vy­em­pi­nä kuk­ka­roi­na ja kas­va­vi­na kus­tan­nuk­si­na. Kes­ki­tal­ven säh­kö­las­kut ovat vain yk­si huo­le­nai­heis­ta.

Aut­ta­mi­sen­ha­lua voi koh­den­taa mo­nel­la ta­val­la; jos ai­kaa on käy­tet­tä­vis­sä enem­män kuin ra­haa, toi­sel­le an­net­tu ai­ka ja yh­des­sä te­ke­mi­nen ovat kal­li­sar­voi­nen lah­ja. Jos ajan suh­teen ol­laan tiu­kil­la, jou­lu­lah­ja­ke­räyk­seen osal­lis­tu­mi­nen tai lah­joi­tus apua an­ta­val­le jär­jes­töl­le luo jou­lu­miel­tä myös an­ta­jal­le.

Hin­to­jen nou­su tun­tuu konk­reet­ti­ses­ti jou­lu­val­mis­te­luis­sa ja moni jou­tuu te­ke­mään tiuk­ko­ja va­lin­to­ja. Jou­lu­pöy­däs­sä ei tar­vit­se ol­la sen seit­se­mää sort­tia ja eri­tyi­sen tär­ke­ää on, et­tä kaik­ki tar­jol­le lai­tet­tu tu­lee myös syö­dyk­si ei­kä pää­dy hä­vik­kiin py­hien jäl­keen. Vain pe­rin­teen vuok­si ei kan­na­ta pöy­tään lait­taa mi­tään sel­lais­ta, jota syö­dään vain vel­vol­li­suu­den­tun­nos­ta. Mo­nil­la jou­lun juh­lin­ta jää ly­hy­ek­si kun py­hät pai­not­tu­vat vii­kon­lop­puun, tai työ­vuo­rot ryt­mit­tä­vät juh­lan viet­toa.

Toi­vot­ta­vas­ti nämä poik­keuk­sel­li­set ajat opet­ta­vat meil­le, et­tä jou­lu­tun­nel­maan pää­see vä­hem­mäl­lä­kin ma­te­ri­al­la ja kii­reh­ti­mi­sel­lä. Jou­lun tun­nel­mas­ta ja tai'as­ta soi­si jo­kai­sel­le loh­ke­a­van myös pa­la­sen toi­voa juh­lan jäl­keen koit­ta­vaa ar­kea sii­vit­tä­mään.

P.L.