Työelämä on monilla aloilla kovassa vastatuulessa. Hoitajat ja opettajat uupuvat - moni suunnittelee alanvaihtoa. Mikä tekisi työstä riittävän hyvää, että tuiki tärkeät työntekijät pysyisivät alalla?
Työssä viihtyy ja se on mielekästä, kun kuormitus ja palautuminen ovat tasapainossa. Työntekijän tulee tietää, mitkä ovat työn kohtuulliset tavoitteet, mitä häneltä odotetaan. Ympäristön on oltava turvallinen ja terveellinen, sieltä on löydyttävä myös rauhallista tilaa. Työpäivä ei saa jatkua useita tunteja kotona, sillä kaikki tarvitsevat palautumista. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta valitettavasti tämä ei toteudu monellakaan työpaikalla. Kun kuormitusta on liikaa, se näkyy sairauspoissaoloina.
Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -tutkimuksen mukaan työuupumuksen lisääntyminen näkyi pandemian aikana viime syksynä. Hybridityöntekijät, eli sekä etä- että lähityötä tekevät, voivat tutkimuksen mukaan paremmin. Tässä työtavassa koettiin eniten työn imua, työtyytyväisyyttä ja työkykyä. Myös krooninen työväsymys väheni hybridityössä.
Sairauspoissaolot eivät kuormita vain työntekijää. Ne tulevat kalliiksi työnantajalle ja koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Sosiaali- ja terveysministeriö on laskenut sairauspoissaolojen kokonaiskustannuksiksi huikeat 24 miljardia euroa vuodessa, ja suurin osa tulee menetetystä työpanoksesta. Se on lähes kolmasosa Suomen ensi vuoden talousarvioesityksestä! Esimerkiksi jos kahdensadan henkilön yrityksessä vuotuinen poissaoloprosentti on 4,5%, sen kustannukset yritykselle ovat vajaa miljoona euroa. Jo kymmenen prosentin poissaolojen vähenemisellä yritys säästäisi vuodessa lähes satatuhatta euroa.
Mikä avuksi? Avain ongelmaan on ennaltaehkäisy. Se maksaa itsensä takaisin. Työnantajan on huolehdittava työolosuhteiden säännöllisestä arvioinnista ja jatkuvasta kehittämisestä. Lainsäädännön puolella mm. sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee parhaillaan psykososiaaliseen kuormitukseen liittyvää asetusta työturvallisuuslakiin. Työhyvinvointia edistää, kun työntekijät ja työnantajat pääsevät vuorovaikutuksessa keskustelemaan työstä ja sen muutoksista. Tästä vuorovaikutuksesta peräänkuulutin aiemmassa lehtikirjoituksessani Siun soten työvuorosuunnittelusta.
Korona-aikana otimme haltuun etätyötaitoja. Joka työpaikalla tulivat Teams ja etäyhteydet arkipäiväksi. Ovatko ne jääneet sivuun nyt? Edellämainittuihin hyviin tutkimustuloksiin nojaten, meidän tulisikin joustavasti lisätä mahdollisuuksia hybridityöhön eli lähi- ja etätyön yhdistämiseen niillä aloilla, missä se on mahdollista. Etäkokoukset ja lähikokoukset voisivat luontevasti vuorotella. Voisiko Pohjois-Karjala olla hybridityön käyttöönottamisessa Suomen pilottialue? Meillä jos missä etätyö toisi uutta työtä maakuntaan.
Sanna Rissanen,
eduskuntavaaliehdokas (sd.), Liperi