JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
28.9.2022 6.25
Mielipiteet

TOIMITTAJAN KYNÄSTÄ: Tulevaisuutta ei pidä käydä pelkäämään!

Maa­il­mal­la myl­ler­rys ja se­ka­sor­to jat­ku­vat. Ko­ro­nan mu­ka­naan tuo­mat vaa­ti­muk­set on voi­nut vä­lil­lä unoh­taa, kun on pääs­syt luon­toon jär­ven se­läl­le, po­lul­le, la­dul­le tai mar­ja­met­sään maa­doit­tu­maan. Nyt olem­me uu­den edes­sä. Vii­me päi­vien pää­uu­ti­set ovat tuo­neet ra­jan lä­hei­syy­den päi­vä päi­väl­tä suu­rem­mak­si ky­sy­myk­sek­si. Olem­me­ko seu­raa­va­na etu­lin­jas­sa ot­ta­mas­sa vas­taan Ve­nä­jäl­tä pa­ke­ne­via so­taan kut­sut­tu­ja?

Maa­il­ma­his­to­ri­aan kir­joi­te­taan uut­ta lu­kua. Me­di­an ja so­men kaut­ta saam­me jat­ku­vas­ti tie­toa ja ar­vi­oi­ta me­neil­lään ole­vis­ta so­ta­toi­mis­ta. Nat­sis­min hä­vit­tä­mi­sen ni­mis­sä liik­keel­le läh­te­nees­tä Pu­ti­nis­ta on it­ses­tään tul­lut his­to­ri­an uu­si Hit­ler. Ku­vat jouk­ko­hau­dois­ta ja ki­du­tus­lei­reis­tä vyö­ry­vät sil­mil­lem­me.

Pit­kä ei Eu­roo­pan rau­han ai­ka lo­pul­ta­kaan ole ol­lut. Toi­sen maa­il­man­so­dan ve­te­raa­nit ovat jo mel­kein nuk­ku­neet pois, mut­ta me hei­dän lap­sen­sa ja hei­dän lap­sen­lap­sen­sa olem­me kui­ten­kin elä­neet so­dan var­jos­sa.

Vii­me päi­vien uu­ti­set ker­to­vat, et­tä uu­si kyl­mä sota on al­ka­nut. Ydi­na­seil­la uh­kail­laan puo­lin ja toi­sin. Oman lap­suu­te­ni ai­kaan us­kot­tiin, et­tä ydin­pom­min lau­kai­se­mi­nen on vain ajan ky­sy­mys. Suu­res­ta sie­ni­mäi­ses­tä pil­ves­tä näki jopa unia, jot­ka yhä muis­taa sel­väs­ti.

Olen saa­nut seu­ra­ta lä­hel­tä myös Uk­rai­nas­ta so­taa pa­en­nei­den äi­tien ja las­ten elä­mää. Nyt puo­len vuo­den jäl­keen mo­net ovat jo pa­lan­neet tai pa­laa­mas­sa ko­ti­maa­han. Pää­tös pa­luus­ta on kui­ten­kin ol­lut vai­kea. Ai­kui­nen jär­kei­lee, et­tä on­ko pa­luu tur­val­li­nen. Lap­set toi­mi­vat tun­tei­den va­ras­sa. Ko­ti­maa­han jää­neet isät ovat ol­leet niin suu­ren ikä­vöin­nin koh­de, et­tä tun­ne on voit­ta­nut. Pi­tää vaan toi­voa, et­tä nämä lap­set sääs­tyi­si­vät so­dan jul­muuk­sien ko­ke­mi­sel­ta.

Jos näi­tä asi­oi­ta käy lii­kaa poh­ti­maan, va­luu kyl­mä pu­ris­tus sy­väl­le si­sim­pään. Suo­meen ja Ki­teel­le noin vuo­si sit­ten muut­ta­nut ylä­kou­lui­käi­nen nuo­ri nä­kee suo­ma­lai­set va­pai­na ja ren­toi­na ih­mi­si­nä. Hyvä niin. Mei­dän ai­kuis­ten pi­tää toi­mia niin, et­tä las­ten ja nuor­ten elä­mäs­sä säi­lyy us­ko tu­le­vaan. Tu­le­vai­suut­ta ei pidä käy­dä pel­kää­mään. Etu­kä­teen har­mit­te­le­mal­la ei voi­ta mi­tään, pai­not­ti usein edes­men­nyt ap­pe­ni Pur­nun Vil­le.

Mir­ja Hurs­kai­nen

Lisää aiheesta

Kysely