Maailmalla myllerrys ja sekasorto jatkuvat. Koronan mukanaan tuomat vaatimukset on voinut välillä unohtaa, kun on päässyt luontoon järven selälle, polulle, ladulle tai marjametsään maadoittumaan. Nyt olemme uuden edessä. Viime päivien pääuutiset ovat tuoneet rajan läheisyyden päivä päivältä suuremmaksi kysymykseksi. Olemmeko seuraavana etulinjassa ottamassa vastaan Venäjältä pakenevia sotaan kutsuttuja?
Maailmahistoriaan kirjoitetaan uutta lukua. Median ja somen kautta saamme jatkuvasti tietoa ja arvioita meneillään olevista sotatoimista. Natsismin hävittämisen nimissä liikkeelle lähteneestä Putinista on itsestään tullut historian uusi Hitler. Kuvat joukkohaudoista ja kidutusleireistä vyöryvät silmillemme.
Pitkä ei Euroopan rauhan aika lopultakaan ole ollut. Toisen maailmansodan veteraanit ovat jo melkein nukkuneet pois, mutta me heidän lapsensa ja heidän lapsenlapsensa olemme kuitenkin eläneet sodan varjossa.
Viime päivien uutiset kertovat, että uusi kylmä sota on alkanut. Ydinaseilla uhkaillaan puolin ja toisin. Oman lapsuuteni aikaan uskottiin, että ydinpommin laukaiseminen on vain ajan kysymys. Suuresta sienimäisestä pilvestä näki jopa unia, jotka yhä muistaa selvästi.
Olen saanut seurata läheltä myös Ukrainasta sotaa paenneiden äitien ja lasten elämää. Nyt puolen vuoden jälkeen monet ovat jo palanneet tai palaamassa kotimaahan. Päätös paluusta on kuitenkin ollut vaikea. Aikuinen järkeilee, että onko paluu turvallinen. Lapset toimivat tunteiden varassa. Kotimaahan jääneet isät ovat olleet niin suuren ikävöinnin kohde, että tunne on voittanut. Pitää vaan toivoa, että nämä lapset säästyisivät sodan julmuuksien kokemiselta.
Jos näitä asioita käy liikaa pohtimaan, valuu kylmä puristus syvälle sisimpään. Suomeen ja Kiteelle noin vuosi sitten muuttanut yläkouluikäinen nuori näkee suomalaiset vapaina ja rentoina ihmisinä. Hyvä niin. Meidän aikuisten pitää toimia niin, että lasten ja nuorten elämässä säilyy usko tulevaan. Tulevaisuutta ei pidä käydä pelkäämään. Etukäteen harmittelemalla ei voita mitään, painotti usein edesmennyt appeni Purnun Ville.
Mirja Hurskainen