Muis­te­len kuin­ka yli 60 vuot­ta sit­ten läh­din Rup­po­vaa­ras­ta töi­den pe­rään Ete­lä-Suo­meen. Las­kes­ke­lin, et­tä elä­es­sä­ni ol­lut 16 eri am­ma­tis­sa pi­sim­pään yrit­tä­jä­nä.

Ai­na löy­tyi töi­tä, mo­nes­ti ky­syi­vät aloi­tat­ko heti vai huo­me­naa­mul­la. Sa­noin, et­tä täy­tyy sa­noa ir­ti it­se­ni ny­kyi­ses­tä työ­pai­kas­ta ;). Kyl­lä sii­nä on mu­ka­va tu­tus­tua ai­na uu­siin töi­hin ja aja­tuk­siin!

80 ikä­vuo­teen voi hy­vin kap­seh­tia met­sän­hoi­don pa­ris­sa ja pi­ha­pii­ris­sä kas­vat­taa vaik­ka ruu­su­ja! Se on har­mi kun kaik­ki ka­ve­rit ka­to­aa, ei voi ki­lau­tel­la enää kel­le­kään.

Elä­mä on mie­len­kiin­tois­ta!

Terv.

RUP­PO­VAA­RAN POI­KA