KES­KI-KAR­JA­LA

Päi­vi Lie­vo­nen

Maa­il­man­laa­jui­nen pö­lyt­tä­jä­ka­to kos­ket­taa myös kes­ki­kar­ja­lai­sia ko­ti­puu­tar­ho­ja ja maa­ti­lo­ja, mut­ta alu­eel­la on myös tar­ha­me­hi­läi­siä, jot­ka ta­sa­pai­not­ta­vat ti­lan­net­ta. Ki­ma­lai­set ja erak­ko­me­hi­läi­set ovat luon­non omis­ta pö­lyt­tä­jis­tä tär­keim­piä. Tar­ha­me­hi­läi­nen on puo­les­taan ki­ma­lais­ta te­hok­kaam­pi pö­lyt­tä­jä.

Pö­lyt­tä­jien vä­he­ne­mi­nen on huo­les­tut­ta­vaa, sil­lä 88 pro­sent­tia tun­ne­tuis­ta kas­veis­ta on eläin­pö­lyt­tei­siä. Myös ih­mi­sen käyt­tä­mis­tä vil­je­ly­kas­veis­ta 70 pro­sent­tia tar­vit­see eläin­vä­lit­teis­tä pö­ly­tys­tä tuot­taak­seen sa­toa. Pö­lyt­tä­jä­hyön­teis­ten hy­vin­voin­ti vai­kut­taa siis suu­res­ti vil­lien kas­vien mo­ni­muo­toi­suu­teen ja ih­mi­sen ra­vin­non­saan­tiin. Me­hi­läis­pö­ly­tys li­sää tut­ki­tus­ti vil­je­ly­kas­vien sa­don mää­rää ja laa­tua niin te­ho­tuo­tan­nos­sa kuin ko­ti­puu­tar­has­sa­kin.

Kimalaiset ovat luonnon omista pölyttäjistä tärkeimpien joukossa.

Päivi Lievonen

Pö­ly­tys­työn ar­vo suu­rem­pi kuin hu­na­jan

Me­hi­läis­ten pö­ly­tys­työn ar­vok­si koko maan vil­je­ly­kas­vien pö­lyt­tä­jä­nä on ar­vi­oi­tu noin 50 mil­joo­naa eu­roa; sum­ma on noin kuu­sin­ker­tai­nen hu­na­ja­sa­don ar­voon ver­rat­tu­na. Suo­mes­sa ta­lou­del­lis­ta hyö­tyä tule esi­mer­kik­si ryp­sil­le, man­si­kal­le ja muil­le mar­joil­le, api­loi­den sie­men­vil­je­lyk­sil­le, här­kä­pa­vul­le ja tat­ta­ril­le.

Jos ko­ti­puu­tar­han lä­het­ty­vil­lä eli noin kol­men ki­lo­met­rin sä­teel­lä on me­hi­läis­tar­haa­ja, se nä­kyy po­si­tii­vi­ses­ti muun mu­as­sa luu­mu- ja ome­na­sa­don mää­räs­sä. On­nis­tu­nut pö­ly­tys kas­vat­taa myös he­del­mien ko­koa ja pa­ran­taa mar­jo­jen laa­tua. Esi­mer­kik­si man­sik­kaan pö­lyt­tä­jien vi­siit­ti li­sää myös sie­men­ten mää­rää, joka tun­tuu me­huk­kaam­pa­na mar­ja­na.

Tar­ha­me­hi­läi­nen on puu­tar­has­sa te­ho­kas työ­läi­nen; se käy yh­del­lä len­nol­la esi­mer­kik­si 80–100 ome­nan­ku­kas­sa me­si­ma­han­sa täyt­tä­mi­sek­si ja päi­väs­sä se voi teh­dä jopa seit­se­män ke­ruu­mat­kaa eli noin 700 kuk­ka­käyn­tiä päi­väs­sä. Kuk­kien kä­sit­te­ly­no­peus on 6–8 kuk­kaa mi­nuu­tis­sa, pelk­kää sii­te­pö­lyä ke­rä­tes­sään mää­rä kak­sin­ker­tais­tuu.

Mehiläiset kuljettavat siitepölyn pesään jaloissaan.

Päivi Lievonen

Pö­lyt­tä­jät ar­vos­ta­vat myös ai­kai­sia ja myö­hään kuk­ki­via puu­tar­ha­la­je­ja

Jo yk­si me­hi­läis­pe­sä riit­tää ko­ti­puu­tar­han ja naa­pu­rus­ton­kin pö­lyt­tä­jik­si, mut­ta esi­mer­kik­si yh­del­le mus­ta­he­ruk­ka­heh­taa­ril­le tar­vi­taan jo 2-4 pe­sää pö­lyt­tä­mään. Me­hi­läis­puu­tar­hu­rin on huo­leh­dit­ta­va pö­lyt­tä­jien ra­vin­non­saan­nis­ta koko sa­to­kau­den ajan. Tä­hän ai­kaan vuo­des­ta me­hi­läis­pe­siä on jo tan­kat­tu so­ke­ri­liu­ok­sel­la ruok­ki­mal­la, mut­ta läm­min syk­sy in­nos­taa me­hi­läi­siä yhä len­te­le­mään sii­te­pö­lyn toi­vos­sa.

Syk­syl­lä myö­hään kuk­ki­vat la­jit ovat hyö­dyl­li­siä, jo­ten au­rin­gon­kuk­ka­pen­kit, kul­ta­piis­kut, lei­mut, nau­huk­set ja sal­ko­ruu­sut ovat so­pi­via la­je­ja me­hi­läis­puu­tar­hu­ril­le, ja la­jit hou­kut­te­le­vat myös lop­pu­syk­syn per­ho­sia.

Ke­vään en­sim­mäi­sil­le len­noil­le esi­mer­kik­si kroo­kuk­set ja ke­vät­täh­det ovat tär­kei­tä, kuk­ki­van pa­jun li­säk­si. Pör­ri­äi­set saa­vat ra­vin­toa myös kir­sik­ka- ja ome­na­pui­den li­säk­si myös hyön­teis­pö­lyt­tei­sis­tä puis­ta, ku­ten pa­juis­ta, vaah­te­rois­ta ja pih­la­jis­ta.

Syk­syn is­tu­tuk­sia puu­tar­haan suun­ni­tel­les­sa voi nyt vai­kut­taa en­si ke­sän pö­lyt­tä­jien ra­vin­to­ti­lan­tee­seen.

Tarhamehiläisissä on useita eri rotuja. Kuvassa buckfast-rotuinen mehiläinen.

Päivi Lievonen