KI­TEE

Jou­ko Väis­tö

Met­su­ril­le toi­mis­to­töis­tä tut­tu työ­ai­ka ei sovi. Hä­nen on jär­jes­tet­tä­vä työn­sä vuo­de­nai­ko­jen ja ke­lien mu­kaan. Tie­nes­tit on han­kit­ta­va su­lien mai­den ai­kaan. Lu­mes­sa räm­pi­mi­nen ei lyö lei­vil­le.

– Lo­mal­la ei pas­saa ke­vääl­lä, ke­säl­lä ja syk­syl­lä loi­koil­la. Sa­han ja pot­ti­put­ken on sil­loin lii­kut­ta­va, Meh­tä­Pe­kan ni­mel­lä ura­koi­va ki­tee­läi­nen met­su­riy­rit­tä­jä Pek­ka Uuk­su­lai­nen sa­noo.

Työ­ryt­mi heit­tää ku­per­keik­kaa eten­kin kes­ki­ke­sän ai­kaan. Tuol­loin met­su­ri on to­del­li­nen aa­mu­virk­ku.

– Ke­sä­hel­teel­lä aloi­tan työt aa­mu­yön tun­tei­na ja jat­kan nii­tä puo­lil­le päi­vin. Ja jos vir­taa riit­tää, teen päi­vän päät­teek­si vie­lä ly­hy­en il­ta­löy­sin, hän ku­vai­lee ke­säis­tä työ­ryt­mi­ään.

Sa­de­sää­kään ei es­tä me­ne­mäs­tä met­sään. Ny­ky­ään met­su­rin va­rus­teet ovat niin hy­vät, et­tä niil­lä pär­jää ve­ti­sel­lä­kin ke­lil­lä.

Hel­teet ei­vät ole met­su­rin ai­noa rie­sa. Pär­jät­tä­vä on myös eri­lais­ten mok­ki­ais­ten kans­sa. Al­ku­ke­säs­tä kiu­san­kap­pa­lei­na ovat iti­kat ja mä­kä­rät, kes­ki­ke­säl­lä paar­mat ja syk­syl­lä hir­vi­kär­pä­set.

Tänä ke­sä­nä moni met­su­ri on saa­nut ko­kea na­hois­saan myös am­pi­ai­sen pis­tok­sia. Am­pi­ai­sia on ol­lut eten­kin lop­pu­ke­säs­tä pal­jon.

Luon­to ve­tää puo­leen­sa

Luon­to ve­tää met­su­ria puo­leen­sa kiu­san­kap­pa­leis­ta huo­li­mat­ta. Pek­kaa se on ve­tä­nyt puo­leen­sa kym­men­kun­ta vuot­ta kes­tä­neen ra­ja­mie­su­ran jäl­keen am­mat­ti­mai­ses­ti vuo­des­ta 2014 läh­tien, jol­loin hän ryh­tyi te­ke­mään met­su­rin hom­mia toi­mi­ni­mel­lä ko­ti­ti­lal­la teh­dyn su­ku­pol­ven jäl­keen.

Ku­lu­van vuo­si­kym­me­nen alus­sa hän kä­väi­si ha­ke­mas­sa uut­ta pers­pek­tii­viä työ­e­lä­mään toi­mi­mal­la pa­rin vuo­den ajan Riis­ta­kes­kuk­sen pal­ve­luk­ses­sa Su­si­LI­FE-pro­jek­tis­sa, jos­sa toi­men­ku­vaan kuu­lui mm. ko­tie­läin­ti­lo­jen suo­je­lu­toi­men­pi­tei­den ja pe­to­yh­dys­hen­ki­löi­den kou­lu­tuk­sen suun­nit­te­lua.

Työ oli pal­jol­ti toi­mis­to­työ­tä ja al­koi vä­hi­tel­len mais­tua puul­le. Veri ru­pe­si ve­tä­mään ta­kai­sin met­sään ja lo­pul­li­ses­ti pää­tös met­su­rin hom­miin pa­luus­ta kyp­syi vii­me tal­ve­na. Sitä sii­vit­ti su­sien kan­nan­hoi­dol­li­sen met­säs­tyk­sen kiel­tä­mi­nen.

Työ­teh­tä­viä joka vuo­de­na­jal­le

Met­su­rin työ­teh­tä­vät vaih­tu­vat vuo­de­nai­ko­jen mu­kaan. Pek­ka ker­too aloit­ta­neen­sa met­sä­työt vii­me ke­vää­nä vii­meis­ten lu­mien ai­kaan tai­mik­ko­jen var­hais­per­kauk­sel­la.

Tou­ko­kuun puo­li­vä­lin kiep­peil­lä rai­vaus­sa­ha vaih­tui pot­ti­put­keen. Is­tu­tus­hom­mis­sa vie­räh­ti ai­kaa niin, et­tä ke­vä­tis­tu­tus­ten vii­mei­set puun­tai­met oli­vat maas­sa hei­nä­kuun al­ku­puo­lel­la.

Täs­tä läh­tien hän on teh­nyt näi­hin päi­viin as­ti hak­kuu­a­lu­ei­den en­nak­ko­rai­vauk­sia ja ne jat­ku­vat ku­lu­van kuun lop­puun as­ti.

Tä­män jäl­keen edes­sä ovat vie­lä tai­mi­kon­hoi­to­työt. Nii­tä teh­dään lu­men tu­loon as­ti ja suu­rel­la to­den­nä­köi­syy­del­lä vie­lä lu­mien ai­kaan­kin. Ohut lu­mi­ker­ros­kaan ei es­tä töi­den te­ke­mis­tä ja on­nis­tuu­han se rai­vaus­sa­han ul­koi­lut­ta­mi­nen myös lu­mi­ken­gät ja­las­sa.

Sy­dän­tal­vi on met­su­riy­rit­tä­jän ar­jes­sa rau­hal­li­sem­paa ai­kaa. Lonk­kaa ei toki sil­loin­kaan ve­de­tä. Te­ke­mis­tä met­sis­sä riit­tää lei­mi­koi­den merk­kauk­sen mer­keis­sä.

Kai­kis­sa työ­teh­tä­vis­sä tar­vi­taan am­mat­ti­tai­toa. Niin met­su­rin hom­mis­sa­kin. Met­su­ril­la on ol­ta­va sil­mää ha­vai­ta luon­to­koh­teet, so­pi­vat sääs­tö­puu­ryh­mät ja riis­ta­ti­hei­köt. Ja tär­ke­ää on tun­tea myös ke­me­ra-sää­dök­set ja nii­den kaut­ta tu­le­vat vel­voit­teet.

Pek­ka myön­tää, et­tä met­su­rin hom­mat ei­vät sovi kai­kil­le. Ne vaa­ti­vat oman­lai­sen­sa luon­teen. Töi­tä on teh­tä­vä ke­lil­lä kuin ke­lil­lä, sil­loin­kin, kun mo­nien mui­den am­mat­tien edus­ta­jat loi­koi­le­vat au­rin­ko­ran­noil­la.