Lisääntynyt polkupyöräily on nostanut myös keskustelua aiheesta, eikä aina pelkästään positiivisessa hengessä. Pyöräilijöitä ohjeistetaan ajotavan ja -paikan suhteen. Onpa joissain lähikaupungeissa tavattu jopa polkupyöräraivoa, joka ei sikäli ole verrattavissa rattiraivoon, että pyöräilijä itse ei raivoa. Ohjaustankoraivoa ei kai vielä ole tavattu, vaikka aihetta joskus olisikin.
Kun katsotaan tieliikennelakia, on pyöräilijän asema tasavertaisena tienkäyttäjänä selkeä. Polkupyörä on ajoneuvo, jolla ajetaan ensisijaisesti ajoradalla tai erillisellä pyörätiellä. Maantiellä pyöräilijän paikka on pientareella tai niin lähellä tien oikeata reunaa kuin on turvallista.
Läheskään aina tiellä ei ole piennarta tai se on ajokelvottomassa kunnossa.
Kestopäällysteiset tiet ovat halkeilleet pahasti myös pituussuunnassa. Autolla enimmäkseen liikkuvat eivät asiaa ehkä huomaa. Jos tuohon railoon joutuu, voi pysäytys olla hurja.
Pyöräilijä ei siis aina voi valita ajolinjaa aivan tien oikeasta reunasta. Tämä pistää ohittavat ajoneuvot haasteeseen. Tyhjällä tiellä pyöräilijän voi kiertää kauempaakin. Aika monta kertaa ohitus tapahtuu tässäkin tapauksessa kyynärpäätä hipoen.
Jos ohitusta ei voi tehdä turvallisesti, on jäätävä ajamaan pyöräilijän taakse riittävän etäälle. Näin sanoo taas tieliikennelaki. Kun näin menetellään, ei kapealla tiellä ole koskaan kolmea rinnakkain: pyöräilijä ja kaksi kohtaavaa autoa.
Pyöräilijän tulee itsekin huolehtia turvallisuudestaan.
Tärkeintä on näkyminen: kirkkaat varusteet ja asialliset valot ja heijastimet. Taustapeili on myös hyödyllinen varuste muun liikenteen seuraamiseen.
Ja sitten se ihanuus.
Kiteen keskustan alueella autoilijat huomioivat pyörällä liikkuvat todella hyvin. Tien pääsee ylittämään suojatiellä heti, vaikka etuoikeutta ei ole edes merkillä ilmoitettu.
Polkupyörällä liikkuessa luonto tulee todella lähelle. Näinä päivinä pääskyset parveilevat teiden varsilla langoilla ja kuuluu taukoamaton heinäsirkkojen siritys. Sähkölinjan alta kaadetut ja helteessä kuivahtaneet koivut ja kypsyvä ohrapelto tuoksuvat makeankirpeänraikkailta - ja jo vähän syksyltä.
Mirja Hurskainen