KES­KI-KAR­JA­LA

Päi­vi Lie­vo­nen

Ke­sä­kuun alus­ta Koti-Kar­ja­lan ke­sä­toi­mit­ta­ja­na aloit­ta­neel­le Mer­ja Mau­ko­sel­le seu­tu­kun­ta ei ol­lut en­tuu­des­taan tun­net­tua. Ai­no­as­taan Toh­ma­jär­vi oli tut­tu, sil­lä hän työs­ken­te­li opet­ta­jan si­jai­se­na Tie­tä­väi­sen kou­lul­la ja Toh­ma­jär­ven lu­ki­os­sa kym­men­kun­ta vuot­ta sit­ten.

– Kes­ki-Kar­ja­la on iha­na näin ke­säl­lä, mai­se­mat ovat mah­ta­vat. Kes­ki-Kar­ja­las­sa on jäl­jel­lä ihan sa­man­lais­ta fii­lis­tä kuin lap­suu­den Sa­vos­sa; maa­seu­tu tun­tuu edel­leen elä­väl­tä. Omis­sa lap­suus­mai­se­mis­sa ko­ti­ky­lä on hil­jen­ty­nyt mer­kit­tä­väs­ti kun tääl­lä taas maa­seu­tu vai­kut­taa hy­vin­kin ak­tii­vi­sel­ta Ve­san­toon ver­rat­tu­na.

Ai­em­min Mau­ko­nen on työs­ken­nel­lyt si­säl­tö­mark­ki­noin­nin ja toi­mi­tuk­sel­lis­ten ar­tik­ke­lien pa­ris­sa. Tut­ki­ja­na Mau­ko­nen sel­vit­ti lä­hi­luon­non mer­ki­tys­tä ih­mi­sil­le.

– Olen kir­joit­ta­ja­na asi­al­li­nen. Hen­ki­lö­ju­tut ovat ki­vo­ja, mut­ta myös asi­an­tun­ti­ja­haas­tat­te­lun poh­jal­ta kir­joi­te­tut ar­tik­ke­lit eri­lai­sis­ta il­mi­öis­tä ovat osaa­mi­sa­laa­ni. Teks­tiä kä­sit­te­len en­sin yleen­sä jo pään si­säl­lä, ja kir­joit­ta­es­sa teks­ti on jo mel­ko val­mis­ta. Toi­mit­ta­ja­na olen hel­pos­ti lä­hes­tyt­tä­vä ja hyvä kuun­te­li­ja.

Jut­tu­kei­kat Mau­ko­nen ko­kee avar­ta­vi­na.

– Jo­kai­sel­ta haas­ta­tel­ta­val­ta op­pii ai­na jo­tain uut­ta - se on yk­si par­hais­ta asi­ois­ta täs­sä työs­sä.

Ää­ni­kir­jo­ja työ­mat­koil­la

Lu­ke­mi­nen on ol­lut osa ar­kea lap­suu­des­ta läh­tien.

– Lap­se­na kir­joi­tin päi­vä­kir­jan ohel­la fik­tii­vi­siä jut­tu­ja, lä­hin­nä sel­lai­sia nuor­ten­kir­ja­tyyp­pi­siä mut­ta ly­hy­em­piä ta­ri­noi­ta - ne to­sin jäi­vät yleen­sä ai­na kes­ken. Toi­mit­ta­ja­na on mu­ka­va kir­joit­taa nyt na­pa­koi­ta ja hal­lit­ta­vis­sa ole­via ko­ko­nai­suuk­sia.

Työ­mat­ko­ja ja pi­dem­piä koi­ra­lenk­ke­jä sii­vit­tää ää­ni­kir­jo­jen kuun­te­lu.

– Opin lu­ke­maan jo en­nen kou­lui­kää; jäin kiin­ni lu­ku­tai­don op­pi­mi­ses­ta kun sa­tu­ja lu­et­ta­es­sa aloin kor­ja­ta van­hem­pien lu­ke­maa teks­tiä. Kir­jal­li­suu­des­ta ku­lu­tan enim­mäk­seen proo­saa; olen lu­ke­nut pal­jon tuo­reem­paa ko­ti­mais­ta kir­jal­li­suut­ta ja vä­liin ujut­te­len klas­si­koi­ta. Ää­ni­kir­ja­na me­nee myös hy­vin tie­to­kir­jat. Eläi­met, ava­ruus ja my­to­lo­gia kiin­nos­ta­vat.

Va­paa-ai­kaa mök­keil­len

Ke­sä­toi­mit­ta­jan pes­ti on mo­ni­puo­lis­ta­nut työn­ku­vaa. Kon­tak­tit haas­ta­tel­ta­viin ovat pai­kal­lis­leh­des­sä usein kas­vo­tus­ten.

– Ke­sä­toi­mit­ta­jan työt ovat ai­em­pia toi­mit­ta­jan teh­tä­viä mo­ni­puo­li­sem­pia. Olen ty­kän­nyt va­lo­ku­va­ta ai­em­min­kin luon­to­koh­tei­ta, mut­ta hen­ki­lö­ku­vaus on uut­ta. Myös jut­tu­jen ja ku­vien lait­ta­mis­ta toi­mi­tus­jär­jes­tel­mään en ole tätä en­nen teh­nyt.

Jut­tu­kei­koil­le Mau­ko­nen kur­vai­lee Jo­en­suus­ta. Va­paa-ajal­laan hän mök­kei­lee Li­pe­ris­sä Jark­ko-puo­li­son­sa ja chow chow-ro­tui­sen Ron­ja-koi­ran kans­sa.

– Har­ras­tan myös pi­a­non­soit­toa ta­voit­teel­li­ses­ti. Soi­tin lap­se­na muu­ta­man vuo­den pi­a­no­tun­neil­la, kah­dek­san vuot­ta sit­ten aloi­tin uu­del­leen. Suo­ri­tan pi­a­non ta­so­suo­ri­tuk­sia. Soi­tan mie­lui­ten klas­sis­ta ja new age-mu­siik­kia. Ron­jan kans­sa ul­koil­laan ja lei­ki­tään; eri­tyi­ses­ti na­mi­pii­lo­tuk­set ovat Ron­jal­le mie­lei­siä.

Toi­mi­tuk­sel­li­nen työ tun­tuu Mau­ko­sel­le hy­vin omi­nai­sel­ta.

– En ko­ke­nut tut­ki­jan ja opet­ta­jan töi­tä niin­kään omik­se­ni kuin tä­män toi­mit­ta­jan hom­man.