Suo­men kou­luis­sa on taas lau­let­tu Su­vi­virt­tä. Mi­nä­kin jo las­kel­mie­ni mu­kaan ai­na­kin 45 ke­vää­nä olen saa­nut sitä lau­la­mal­la osal­lis­tua lo­man va­paut­ta­vaan ja her­kis­tä­vään aloi­tuk­seen. Sen oh­jel­mis­tos­sa pi­tä­mi­ses­tä käy­tiin muu­ta­mia vuo­sia sit­ten kova vään­tö. Ope­tus­hal­li­tuk­sen oh­jeen mu­kaan kou­lun pe­rin­tei­set juh­lat sal­li­taan, vaik­ka nii­hin liit­tyy us­kon­toon viit­taa­vaa oh­jel­maa. Sik­si Su­vi­virt­tä voi yhä lau­laa ke­vät­juh­lis­sa. Lo­pul­ta jär­ki siis voit­ti.

Nämä pe­rin­tei­set juh­lat ja niis­sä käyt­täy­ty­mi­nen ovat osa kult­tuu­ri­pe­rin­tö­äm­me. Ne edis­tä­vät myön­teis­tä yh­tei­söl­li­syyt­tä. Ope­tel­laan naut­ti­maan tun­nel­mas­ta ja tois­ten läs­nä­o­los­ta il­man suu­rem­paa riek­ku­mis­ta. Päin­vas­tais­ta yh­tei­söl­li­syyt­tä on näh­ty vii­me ai­koi­na vaik­ka­pa jää­kie­kon maa­il­man­mes­ta­ruu­den juh­lin­nas­sa, joka kyl­lä läh­ti la­pa­ses­ta. Siel­lä kii­peil­tiin tip­pu­mas­sa va­lai­sin­pyl­väis­tä ja ka­toil­ta, ja kii­peil­tiin pat­sai­siin, jot­ka ei­vät mois­ta ra­si­tus­ta edes kes­tä. Ja tämä kuu­lem­ma on tra­di­tio! Rik­ko­mi­nen ja ros­kaa­mi­nen ei kyl­lä kuu­lu pe­rin­teis­ten juh­lien oh­jel­maan.

In­di­vi­du­a­lis­mi, yk­si­löl­li­syy­den ko­ros­ta­mi­nen on vas­taa­vas­ti ol­lut muo­ti­sa­na. Va­lin­nan va­paus ko­e­taan pe­ru­soi­keu­dek­si. Ylä­kou­lui­käi­nen, joka va­paa­eh­toi­ses­ti ja mak­sun pe­räs­tä va­lit­see rip­pi­kou­lun, voi ny­ky­ään huol­ta­jan suos­tu­muk­sel­la va­li­ta kou­lun jou­lu­kir­kon pai­kal­le vaik­ka pin­gi­sot­te­lun, toki hie­man kär­jis­tä­en. Täs­sä va­lin­nan­va­paus me­nee mie­les­tä­ni lii­an pit­käl­le. Kyl­lä nii­tä sa­mo­ja tai­to­ja voi­si ope­tel­la jo kou­lun pe­rin­tei­ses­sä toi­min­nas­sa.

Maa­han­muut­ta­jil­ta vaa­di­taan so­peu­tu­mis­ta: maas­sa maan ta­val­la, kuu­lee usein sa­not­ta­van. Myös ko­to­pe­räis­tä so­peu­tu­mis­ta tar­vi­taan. Pi­tää­kö kai­kil­le ai­na tar­jo­ta juu­ri se so­pi­vin ja mie­lei­sin vaih­to­eh­to? Pi­tää­kö ai­na ol­la ki­vaa? Ei­kö jos­kus voi­si aja­tel­la, et­tä men­nään­pä nyt täl­lä ta­val­la il­man sen suu­rem­paa me­te­liä. Tyl­syys on jos­kus elä­män suo­la ja luo­vuu­den läh­de.

Taas nii­tyt vi­han­noi­vat ja lai­ho laak­sos­sa. Puut met­sän hu­mi­noi­vat taas leh­ti­ver­hos­sa. Niin tot­ta ja sy­käh­dyt­tä­vää joka vuo­si. Kaik­ki peit­tyy vih­re­än eri sä­vyis­tä koos­tu­vaan tilk­ku­peit­toon, myös tien pien­ta­reel­le len­näh­tä­neet mas­kit ja kah­vi­loi­den take away -mu­kit. Kaik­ki tun­tuu het­ken raik­kaal­ta ja puh­taal­ta. Sa­teen jäl­keen il­mas­sa lei­juu aa­vis­tus sau­na­vas­tan ja tuo­men kuk­kien tuok­sua.

Mir­ja Hurs­kai­nen