Missään vaiheessa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistaminen ei ole ollut helppoa. Sen osoittaa sote-uudistusten 16 vuoden historia. Helppoa näiden rakenteiden uudistaminen ei tule olemaan jatkossakaan, mutta yksi etappi on saavutettu. Historialliset aluevaalit on pidetty ja aluevaltuustot on valittu.
Kansalaiset saivat aluevaalien kautta mahdollisuuden vaikuttaa suoraan siihen suuntaan, mihin sote-uudistusta lähdetään hyvinvointialueilla käytännöntasolla viemään. Mutta Pohjois-Karjalassakin lähempänä neljää- kuin viittäkymmentä oleva äänestysprosentti ei anna kovin vakuuttavaa kuvaa kansalaisten mielenkiinnosta heitä koskevista asioista. Vain kolme hyvinvointialuetta Suomessa pääsi äänestysaktiivisuudessa yli 50 prosentin. Pohjois-Karjalassa 50 prosentin rajan ylitti vain Rääkkylän kunta.
Annetut äänet on laskettu ja aluevaltuustot valittu. Demokratia on toiminut kansalaisoikeuttaan käyttäneitten äänestäjien toimesta. Nyt pulinat pois aluevaltuuston kokoonpanon suhteen.
Positiivisena seikkana voimme todeta, että vallan keskittymistä keskuskaupunki Joensuuhun ei Pohjois-Karjalassa tapahtunut. Reilusti yli puolet aluevaltuutetuista on Joensuun ulkopuolelta. Myös jokainen maakunnan kunta sai edustuksen aluevaltuustoon.
Keski-Karjalasta saimme peräti seitsemän valtuutettua. Hyvältä näyttää myös se, että kymmenen eniten ääniä saaneitten joukkoon mahtuu peräti kolme keskikarjalaista. Maakunnallisesti sote-keskustelussa esillä ollut Rääkkylän Tapio Hämäläinen keräsi neljänneksi eniten ääniä, joista puolet Keski-Karjalan ulkopuolelta. Kuudenneksi eniten äänestetty Sinikka Musikka Kiteeltä keräsi lähes koko äänisaaliinsa kotipaikkakunnalta samoin kuin kahdeksanneksi sijoittunut Eeva-Liisa Auvinenkin.
Äänestäjillä on nyt lupa odottaa vaalilupausten toteutumista. Voiko tuleva hyvinvointialue tarjota sote-aseman jokaiseen kuntaan? Onko meillä paloasema ensihoitopalveluineen riittävän lähellä? Houkutteleeko sote uutta henkilöstöä? Selvää on, että aluevaalienkaan kaikki vaalilupaukset eivät tule toteutumaan. Politiikkaan kuulu hyvinvointialueillakin neuvotteleminen ja kompromissien hakeminen.
Toivoa sopii, että saimme Pohjois-Karjalaan keskenään neuvottelemaan pystyvän aluevaltuuston. Toivoa myös sopii, että hyvinvointialueiden luottamuselimet niin Pohjois-Karjalassa kuin muualla maassamme osaavat ennakkoluulottomasti nähdä myös uudet innovaatiot käyttökelpoisina työkaluina palvelujen tuottamisessa.
Vilpittömät onnittelut uusille aluevaltuustoille historialliseen tehtäväänne.
K.S.