Olen työs­ken­nel­lyt luo­ka­no­pet­ta­ja­na ja eri­tyi­so­pet­ta­ja­na pa­rin­kym­me­nen vuo­den ajan. Näi­den vuo­sien ai­ka­na olen saa­nut kul­kea mo­nien las­ten ja nuor­ten rin­nal­la. Suu­ri osa lap­sis­ta ja nuo­ris­ta voi hy­vin, ei­kä mi­tään eri­tyis­tä huol­ta tule kos­kaan il­mi. Ai­na on kui­ten­kin nii­tä lap­sia ja nuo­ria, jot­ka tar­vit­se­vat enem­män tu­kea jos­sa­kin vai­hees­sa kas­vu­aan. Jos­kus op­pi­mi­nen voi ol­la haas­ta­vaa, kes­kit­ty­mi­nen tuot­taa han­ka­luuk­sia tai mie­li on maas­sa. Huo­lien ha­vait­se­mi­nen vaa­tii läs­nä­o­loa ja herk­kyyt­tä huo­ma­ta haas­teet. Tuki ja apu oi­ke­al­la het­kel­lä voi ol­la rat­kai­se­va elä­mä­po­lun suun­nal­le.

Jos­tain syys­tä eten­kin ma­sen­nus­ta ja ah­dis­tus­ta ha­vai­taan yhä use­am­mal­la lap­sel­la ja nuo­rel­la. Syi­tä tä­hän on et­sit­ty niin so­me­maa­il­mas­ta, per­hei­den vai­keuk­sis­ta kuin yh­teis­kun­nan mur­rok­ses­ta­kin. Kou­lu­maa­il­ma on myös muut­tu­nut pal­jon. Pe­ru­so­pe­tuk­sen to­teut­ta­mi­seen py­ri­tään ny­kyi­sin ink­lu­sii­vi­sen lä­hi­kou­lun pe­ri­aat­tein, mikä mah­dol­lis­taa kai­kil­le sa­mat läh­tö­koh­dat osal­lis­tua opis­ke­luun oman ikä­luo­kan mu­ka­na. Pe­rus­kou­lu, lu­ki­ot ja am­ma­til­li­set op­pi­lai­tok­set ovat käy­neet läpi muu­tok­sia, joil­la on li­sät­ty nuor­ten omaa vas­tuu­ta op­pi­mi­ses­ta ja va­lin­nois­ta. It­se näen muu­tok­set tar­peel­li­si­na ja yh­den­ver­tai­suu­den pe­ri­aat­teen vaa­li­mi­sen ar­voi­se­na asi­a­na. Koen kui­ten­kin, et­tä re­surs­sit ja ra­ken­teet ei­vät ole kai­kis­sa ta­pauk­sis­sa kul­ke­neet uu­dis­tus­ten kans­sa rin­nak­kain. Saa­vat­ko lap­sem­me ja nuo­rem­me riit­tä­väs­ti tu­kea ja oh­jaus­ta omil­la po­luil­laan?

Las­ten ja nuor­ten hy­vin­voin­ti on eri­tyi­ses­ti lä­hel­lä sy­dän­tä­ni tu­le­vis­sa alu­e­vaa­leis­sa. Hei­dän hy­vin­voin­ti­aan ar­jes­sa on tu­et­ta­va il­man min­kään­lai­sia kyn­nyk­siä. Tär­ke­ään ase­maan nou­see mo­ni­am­ma­til­li­nen opis­ke­li­ja­huol­to­työ. Op­pi­lai­tos­ten psy­ko­lo­git, ku­raat­to­rit ja ter­vey­den­hoi­ta­jat tuo­vat ar­vok­kaan pa­nok­sen osaa­mi­sel­laan las­ten ja nuor­ten hy­väk­si. Hy­vin­voin­ti­pe­da­go­git ja kou­lut­semp­pa­rit voi­vat myös ol­la läs­nä las­ten ja nuor­ten ar­jes­sa her­käl­lä kor­val­la. Näi­den am­mat­ti­lais­ten läs­nä­o­lo on tur­vat­ta­va jat­kos­sa riit­tä­vin re­surs­sein. Näis­tä ja kai­kis­ta muis­ta­kin so­si­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lui­den jär­jes­tä­mi­sen re­surs­seis­ta päät­tää tu­le­va alu­e­val­tuus­to.

Jo­kai­nen lap­si ja nuo­ri on yh­tä ar­vo­kas ja tär­keä. Yh­teis­kun­nan on ol­ta­va apu­na ja tu­ke­na sil­loin, kun sitä tar­vi­taan. On las­ket­tu, et­tä jo­kai­nen syr­jäy­ty­nyt nuo­ri mak­saa elä­män­sä ai­ka­na noin 1,2 mil­joo­naa eu­roa yh­teis­kun­nal­le. In­hi­mil­li­sel­le ko­ke­muk­sel­le ei­kä ih­mi­se­lä­mäl­le voi­da kui­ten­kaan las­kea hin­taa. Oi­kea-ai­kai­nen tuki ja apu tuo pit­käs­sä juok­sus­sa suu­rim­man sääs­tön. Syr­jäy­ty­mi­sel­le on mo­nia syi­tä, mut­ta kou­lun­käyn­nin ja opis­ke­lun tuen tie­de­tään ole­van mer­kit­tä­väs­sä roo­lis­sa syr­jäy­ty­mi­sen eh­käi­se­mi­ses­sä. Lap­set ja nuo­ret ovat ar­vok­kain­ta, mitä meil­lä on.

SAN­NA RIS­SA­NEN (sd.)

Kou­lun­joh­ta­ja, eri­tyis­luo­ka­no­pet­ta­ja

Alu­e­vaa­lieh­do­kas, Li­pe­ri