TOH­MA­JÄR­VI

Riit­ta Mik­ko­nen

Hoi­va­ko­tiy­rit­tä­jä toi­voo, et­tä hy­vin­voin­ti­a­lu­een val­tuus­toon ää­nes­te­tään pai­kal­li­suut­ta ja asi­an­tun­te­mus­ta.

Toh­ma­jär­ve­läi­sen Hoi­to­ko­ti Aa­tok­sen yrit­tä­jä Kir­si Laak­ko­nen odot­taa alu­e­vaa­le­ja toi­veik­kaa­na, vaik­ka tie­tys­ti muu­tos ai­na myös ar­ve­lut­taa. Hän myön­tää, et­tä en­sim­mäi­set aja­tuk­set uu­dis­tuk­ses­ta oli­vat pe­lok­kai­ta, jopa vä­hän vi­hai­sia. Sit­tem­min tun­teet ovat ta­soit­tu­neet.

– Kui­ten­kin uu­si on enem­män mah­dol­li­suus kuin uh­ka, ko­ke­nut sote-alan yrit­tä­jä tii­vis­tää.

Ny­ky­jär­jes­tel­mäs­sä Siun so­ten kans­sa on puo­len­sa, mut­ta Laak­ko­nen toi­voo ke­hi­tys­tä eten­kin tasa-ar­voi­seen kump­pa­nuu­teen, yh­teis­työ­hön eri toi­mi­joi­den vä­lil­lä.

– Ruo­hon­juu­ri­ta­sol­la hom­ma toi­mii, mut­ta joh­to ei ai­na ym­mär­rä mitä alu­eil­la tar­vi­taan.

Yh­teis­työ su­juu paik­ka­kun­nal­la, kun on kyse vaik­ka­pa pal­ve­lu­tar­peen kar­toi­tuk­sis­ta tai muis­ta asi­ak­kaan käy­tän­nön asi­ois­ta. Sen si­jaan esi­mer­kik­si kil­pai­lu­tuk­sis­sa ei ym­mär­re­tä pai­kal­li­suu­den mer­ki­tyk­siä, mikä tu­lee nyt esiin ai­na­kin pal­ve­lu­noh­jauk­ses­sa.

Laak­ko­nen ih­met­te­lee, et­tä kun pal­ve­lu­noh­jaus tu­lee toi­sel­ta puo­lel­ta maa­kun­taa, ei­kä sitä hoi­ta­va hen­ki­lö tun­ne paik­ka­kun­taa ei­kä sen mah­dol­li­suuk­sia saa­tik­ka toi­min­ta­kult­tuu­ria, kuin­ka hän voi esit­tää oi­kei­ta, asi­ak­kaan par­haan edun mu­kai­sia vaih­to­eh­to­ja.

Jo kil­pai­lu­tus­vai­hees­sa pi­täi­si pys­tyä an­ta­maan ar­vo myös sil­le, mikä mer­ki­tys toi­min­nal­la on si­jain­ti­kun­tan­sa elin­voi­mal­le. Oman paik­ka­kun­nan yri­tyk­set ovat si­tou­tu­nei­ta ym­pä­ris­töön­sä ja ajat­te­le­vat ai­dos­ti kun­ta­lais­ten etu­ja.

– Pel­ko­na on, et­tä pai­kal­li­set yri­tyk­set jää­vät suur­ten jal­koi­hin.

Pi­de­tään puo­li­am­me

Kir­si Laak­ko­nen ih­met­te­lee si­tä­kin, mi­ten kun­nat ovat ol­leet vä­lin­pi­tä­mät­tö­miä asi­an suh­teen. Hän pa­tis­te­lee vii­meis­tään nyt kun­tia pi­tä­mään puo­li­aan, ei­kä unoh­ta­maan seu­ran­taa tu­le­van hal­lin­non va­raan.

Sa­mal­la hän pa­tis­te­lee mei­tä kun­ta­lai­sia pi­tä­mään ää­nes­tä­es­sä puo­li­am­me, jot­ta val­ta ei valu Jo­en­suu­hun.

– Pi­täi­si saa­da päät­tä­jiä mah­dol­li­sim­man laa­jas­ti kun­nis­ta. Val­tuu­te­tuil­la pi­täi­si ol­la tun­te­mus­ta so­si­aa­li- ja ter­vey­sa­lan asi­ois­ta, mut­ta en­nen muu­ta pi­tää ol­la kiin­nos­tu­nut ot­ta­maan sel­vää.

– Li­säk­si pi­tää ol­la val­mis aja­maan ai­dos­ti myös oman paik­ka­kun­nan ja kun­ta­lais­ten etu­ja, puo­lus­taa lä­hi­pal­ve­lu­ja ja oman alu­een yri­tyk­siä.

Sote-yrit­tä­jäs­tä uu­dis­tus näyt­tää raa­ki­leel­ta, mut­ta jos­tain ke­hit­tä­mi­nen on aloi­tet­ta­va. Päät­tä­jil­lä tu­lee ole­maan iso­ja asi­oi­ta pui­ta­va­na. Tär­ke­ää oli­si myös alus­ta saak­ka löy­tää avoin ja te­ho­kas tie­dot­ta­mi­sen lin­ja, jot­tei yri­tys­ten tar­vit­se suun­ni­tel­la lii­ke­toi­min­taan­sa hu­hu­jen pe­rus­teel­la.

– Pal­ve­lu­se­te­li on toi­mi­va käy­tän­tö, se jät­tää asi­ak­kaal­le mah­dol­li­suu­den vai­kut­taa. Mak­su­si­tou­mus­mal­li on pal­jon jäy­kem­pi, jo­ten olen hy­vin har­mis­tu­nut, kun hu­hu­jen mu­kaan pal­ve­lu­se­te­lis­tä ol­tai­siin luo­pu­mas­sa.

Kir­si Laak­ko­nen muis­tut­taa­kin, et­tä koko jär­jes­tel­mä ja pal­ve­lut ovat asi­a­kas­ta eli ih­mis­tä var­ten. Asi­a­kas eli kun­ta­lai­nen on sekä ra­hoit­ta­ja et­tä pal­ve­lun käyt­tä­jä, jo­kai­sel­le pi­täi­si pys­tyä eri vai­heis­sa ta­kaa­maan oman­nä­köi­nen elä­mä.

– Koti on ai­na en­si­si­jai­nen paik­ka, mut­ta sit­ten kun sin­ne tu­ke­mi­nen ei enää rii­tä, ko­di­no­mai­set olo­suh­teet pi­tää pys­tyä luo­maan pal­ve­lu­a­su­mi­seen ja myös te­hos­tet­tuun pal­ve­lu­a­su­mi­seen.