JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
14.12.2021 8.15
Mielipiteet

TOIMITTAJAN KYNÄSTÄ: Susia toisillemme?

Toni Vir­ta­nen lau­laa Apu­lan­nan vii­me vuon­na jul­kai­se­mal­la EP:llä näin:

”Jär­jes­tel­mäs­hok­ki,

lo­kin pääl­lä lok­ki.

Toi­sis­tan­sa nok­ki

joka re­pa­leen.”

On­ko meis­tä tul­lut lau­lun mu­kaan kuin su­sia toi­sil­lem­me? Ole­tam­me­ko ai­na, et­tä jos joku aut­taa mei­tä, niin toi­nen odot­taa ai­na jo­tain vas­ti­neek­si?

Tuo Apu­lan­nan sa­noit­ta­ma aja­tus on va­li­tet­ta­vas­ti tul­lut it­sel­le­kin vas­taan. Sil­ti myy­mä­läs­sä erään työ­päi­vä­ni kes­kel­lä ta­pah­tu­nut het­ki oli var­sin py­säyt­tä­vä. Kaup­pam­me ovi avau­tui au­rin­koi­se­na ke­sä­päi­vä­nä ja si­sään myy­mä­lään as­tui van­hem­pi rou­va hie­man ha­pa­roi­den. Kä­ve­lin hän­tä vas­taan ja ky­syin, oli­si­ko hä­nel­lä ol­lut et­sin­näs­sä jo­tain tiet­tyä os­tet­ta­vaa. Vas­tauk­sek­si rou­va py­säh­tyi ja ky­syi oli­si­ko meil­lä penk­kiä, mis­sä voi­si si­toa ken­gän­nau­han­sa. Vas­ta­sin tot­ta kai, ja läh­din kii­rees­ti ha­ke­maan hä­nel­le tuo­lia. Tuo­li toi­sen­sa pe­rään oli kui­ten­kin lii­an ma­ta­la is­tu­mi­seen ja lo­pul­ta pää­dyin tar­jou­tu­maan si­to­maan ken­gän­nau­hat it­se, et­tei rou­van tar­vit­si­si ko­et­taa sol­mia nau­ho­ja han­ka­las­sa asen­nos­sa ma­ta­lal­la pen­kil­lä. Nai­nen suos­tui, jo­ten ku­mar­ruin sol­mi­maan na­ru­ja.

Täs­sä toi­min­nas­sa ei ol­lut mi­tään poik­keuk­sel­lis­ta. Jos ih­mi­nen tar­vit­see apua, niin sil­loin au­te­taan. Rou­va kui­ten­kin kiit­te­lyi­den­sä lo­mas­sa ky­syi, pal­jon­ko tämä pal­ve­lus mak­soi. Häm­men­ty­nee­nä to­te­sin, et­tä ei tie­ten­kään mi­tään ja toi­vot­te­lin hä­nel­le hy­vät päi­vän­jat­kot. Het­ken pääs­tä pal­vel­les­sa­ni tois­ta asi­a­kas­ta huo­maan rou­van kui­ten­kin tu­le­van taas taak­se­ni. Kään­ty­es­sä­ni ym­pä­ri näen edes­sä­ni kak­si 5 eu­ron se­te­liä. Rou­va ha­lu­si an­taa ne mi­nul­le vai­van­nä­ös­tä.

– Ei ei ei, en to­del­la­kaan ota teil­tä ra­haa. Ih­mis­ten pi­tää ol­la toi­sil­leen ih­mi­siä il­man, et­tä sii­tä tar­vit­si­si mak­saa, to­te­an.

Rou­van sil­mät kos­tui­vat lii­ku­tuk­ses­ta ja hän läh­ti myy­mä­läs­tä kii­tel­len. It­se­kin lii­ku­tuin, mut­ta sa­mal­la olin myös su­rul­li­nen.

Tä­hän­kö olem­me tul­leet? Et­tä pie­ni avu­nan­to­kin he­rät­tää ih­mi­sis­sä tar­peen tar­jo­ta ra­haa. Toki ym­mär­rän, et­tä rou­va ha­lu­si eleel­lään kiit­tää ja osoit­taa mi­nul­le ar­vos­ta­van­sa te­ko­a­ni. Mut­ta raha pie­nes­tä te­os­ta tun­tuu aja­tuk­se­na vää­ris­ty­neel­tä. Mi­hin yh­teis­kun­tam­me on men­nyt, jos ken­gän nau­ho­jen si­to­mi­ses­ta­kin pi­täi­si re­piä ker­ta­lik­saa?

Roo­sa Sal­li­nen

Lisää aiheesta

Kysely