Toni Vir­ta­nen lau­laa Apu­lan­nan vii­me vuon­na jul­kai­se­mal­la EP:llä näin:

”Jär­jes­tel­mäs­hok­ki,

lo­kin pääl­lä lok­ki.

Toi­sis­tan­sa nok­ki

joka re­pa­leen.”

On­ko meis­tä tul­lut lau­lun mu­kaan kuin su­sia toi­sil­lem­me? Ole­tam­me­ko ai­na, et­tä jos joku aut­taa mei­tä, niin toi­nen odot­taa ai­na jo­tain vas­ti­neek­si?

Tuo Apu­lan­nan sa­noit­ta­ma aja­tus on va­li­tet­ta­vas­ti tul­lut it­sel­le­kin vas­taan. Sil­ti myy­mä­läs­sä erään työ­päi­vä­ni kes­kel­lä ta­pah­tu­nut het­ki oli var­sin py­säyt­tä­vä. Kaup­pam­me ovi avau­tui au­rin­koi­se­na ke­sä­päi­vä­nä ja si­sään myy­mä­lään as­tui van­hem­pi rou­va hie­man ha­pa­roi­den. Kä­ve­lin hän­tä vas­taan ja ky­syin, oli­si­ko hä­nel­lä ol­lut et­sin­näs­sä jo­tain tiet­tyä os­tet­ta­vaa. Vas­tauk­sek­si rou­va py­säh­tyi ja ky­syi oli­si­ko meil­lä penk­kiä, mis­sä voi­si si­toa ken­gän­nau­han­sa. Vas­ta­sin tot­ta kai, ja läh­din kii­rees­ti ha­ke­maan hä­nel­le tuo­lia. Tuo­li toi­sen­sa pe­rään oli kui­ten­kin lii­an ma­ta­la is­tu­mi­seen ja lo­pul­ta pää­dyin tar­jou­tu­maan si­to­maan ken­gän­nau­hat it­se, et­tei rou­van tar­vit­si­si ko­et­taa sol­mia nau­ho­ja han­ka­las­sa asen­nos­sa ma­ta­lal­la pen­kil­lä. Nai­nen suos­tui, jo­ten ku­mar­ruin sol­mi­maan na­ru­ja.

Täs­sä toi­min­nas­sa ei ol­lut mi­tään poik­keuk­sel­lis­ta. Jos ih­mi­nen tar­vit­see apua, niin sil­loin au­te­taan. Rou­va kui­ten­kin kiit­te­lyi­den­sä lo­mas­sa ky­syi, pal­jon­ko tämä pal­ve­lus mak­soi. Häm­men­ty­nee­nä to­te­sin, et­tä ei tie­ten­kään mi­tään ja toi­vot­te­lin hä­nel­le hy­vät päi­vän­jat­kot. Het­ken pääs­tä pal­vel­les­sa­ni tois­ta asi­a­kas­ta huo­maan rou­van kui­ten­kin tu­le­van taas taak­se­ni. Kään­ty­es­sä­ni ym­pä­ri näen edes­sä­ni kak­si 5 eu­ron se­te­liä. Rou­va ha­lu­si an­taa ne mi­nul­le vai­van­nä­ös­tä.

– Ei ei ei, en to­del­la­kaan ota teil­tä ra­haa. Ih­mis­ten pi­tää ol­la toi­sil­leen ih­mi­siä il­man, et­tä sii­tä tar­vit­si­si mak­saa, to­te­an.

Rou­van sil­mät kos­tui­vat lii­ku­tuk­ses­ta ja hän läh­ti myy­mä­läs­tä kii­tel­len. It­se­kin lii­ku­tuin, mut­ta sa­mal­la olin myös su­rul­li­nen.

Tä­hän­kö olem­me tul­leet? Et­tä pie­ni avu­nan­to­kin he­rät­tää ih­mi­sis­sä tar­peen tar­jo­ta ra­haa. Toki ym­mär­rän, et­tä rou­va ha­lu­si eleel­lään kiit­tää ja osoit­taa mi­nul­le ar­vos­ta­van­sa te­ko­a­ni. Mut­ta raha pie­nes­tä te­os­ta tun­tuu aja­tuk­se­na vää­ris­ty­neel­tä. Mi­hin yh­teis­kun­tam­me on men­nyt, jos ken­gän nau­ho­jen si­to­mi­ses­ta­kin pi­täi­si re­piä ker­ta­lik­saa?

Roo­sa Sal­li­nen