Toni Virtanen laulaa Apulannan viime vuonna julkaisemalla EP:llä näin:
”Järjestelmäshokki,
lokin päällä lokki.
Toisistansa nokki
joka repaleen.”
Onko meistä tullut laulun mukaan kuin susia toisillemme? Oletammeko aina, että jos joku auttaa meitä, niin toinen odottaa aina jotain vastineeksi?
Tuo Apulannan sanoittama ajatus on valitettavasti tullut itsellekin vastaan. Silti myymälässä erään työpäiväni keskellä tapahtunut hetki oli varsin pysäyttävä. Kauppamme ovi avautui aurinkoisena kesäpäivänä ja sisään myymälään astui vanhempi rouva hieman haparoiden. Kävelin häntä vastaan ja kysyin, olisiko hänellä ollut etsinnässä jotain tiettyä ostettavaa. Vastaukseksi rouva pysähtyi ja kysyi olisiko meillä penkkiä, missä voisi sitoa kengännauhansa. Vastasin totta kai, ja lähdin kiireesti hakemaan hänelle tuolia. Tuoli toisensa perään oli kuitenkin liian matala istumiseen ja lopulta päädyin tarjoutumaan sitomaan kengännauhat itse, ettei rouvan tarvitsisi koettaa solmia nauhoja hankalassa asennossa matalalla penkillä. Nainen suostui, joten kumarruin solmimaan naruja.
Tässä toiminnassa ei ollut mitään poikkeuksellista. Jos ihminen tarvitsee apua, niin silloin autetaan. Rouva kuitenkin kiittelyidensä lomassa kysyi, paljonko tämä palvelus maksoi. Hämmentyneenä totesin, että ei tietenkään mitään ja toivottelin hänelle hyvät päivänjatkot. Hetken päästä palvellessani toista asiakasta huomaan rouvan kuitenkin tulevan taas taakseni. Kääntyessäni ympäri näen edessäni kaksi 5 euron seteliä. Rouva halusi antaa ne minulle vaivannäöstä.
– Ei ei ei, en todellakaan ota teiltä rahaa. Ihmisten pitää olla toisilleen ihmisiä ilman, että siitä tarvitsisi maksaa, totean.
Rouvan silmät kostuivat liikutuksesta ja hän lähti myymälästä kiitellen. Itsekin liikutuin, mutta samalla olin myös surullinen.
Tähänkö olemme tulleet? Että pieni avunantokin herättää ihmisissä tarpeen tarjota rahaa. Toki ymmärrän, että rouva halusi eleellään kiittää ja osoittaa minulle arvostavansa tekoani. Mutta raha pienestä teosta tuntuu ajatuksena vääristyneeltä. Mihin yhteiskuntamme on mennyt, jos kengän nauhojen sitomisestakin pitäisi repiä kertaliksaa?
Roosa Sallinen