Kes­kus­te­lu, vuo­ro­vai­ku­tuk­sen ja sa­nan­va­pau­den tila on Suo­mes­sa men­nyt kum­mal­li­seen asen­toon. Ja vie­lä­pä ly­hy­es­sä ajas­sa. Te­kee mie­li sa­noa se p-al­kui­nen sana ja kyl­lä sen sa­non­kin ”p-kele”. Koh­ta ei voi - vie­lä pa­hem­pi - ei saa sa­noa oi­kein mi­tään, kun ai­na joku yk­sit­täi­nen hen­ki­lö pa­hoit­taa mie­len­sä. Kuin­ka pal­jon me­di­a­ta­lois­sa har­ras­te­taan oma­eh­tois­ta sen­su­roin­tia? Ihan vain tie­dos­ta­mat­ta. Lai­te­taan­ko jo pal­jon mar­ja­san­ni­koi­ta hyl­lyl­le?

Sii­tä mie­len­sä pa­hoit­ta­mi­ses­ta. Kes­ki-kou­lus­sa, Jo­en­suus­sa, mi­nua ni­mi­tel­tiin ar­mei­jan yli­jää­mäk­si. Ni­mi­tys tuli sii­tä, et­tä asuim­me va­rus­kun­nas­sa. Ei­pä tul­lut mie­lee­ni wo­ket­taa tai can­ce­loi­da. Tä­nään jos tuol­lais­ta ni­mi­tys­tä suu­rel­la ää­nel­lä lau­sui­si, niin jo sei­nil­lä hy­pit­täi­siin.

Sa­tuin vie­lä ole­maan aliup­see­rin lap­si, jos­ta up­see­rien las­ten kes­kuu­des­sa ol­tiin hy­vin tie­toi­sia. Val­lan käy­tön koh­teek­si ”luok­ka­ni” joh­dos­ta en tun­te­nut jou­tu­nee­ni. Tun­sin­ko it­se­ni vai­no­tuk­si? En. Oli­ko it­se­tun­to­ni heik­ko up­see­rien pi­ha­pii­ris­sä? Ei ol­lut. So­peu­duin­ko ”ar­mei­jan ku­riin”? Kyl­lä, mut­ta vain tiet­tyyn ra­jaan as­ti. Kuu­luin­ko kou­lus­sa vä­hem­mis­töön? Ta­val­laan kyl­lä, kos­ka siel­tä va­rus­kun­nas­ta mei­tä lap­sia ei ko­vin pal­joa ol­lut. Pe­lot­ti­ko mi­nua ol­la mui­den si­vii­lien jou­kos­sa? Ei pe­lot­ta­nut, vaik­ka jos­kus leu­ka­pe­rät ns. hel­li­nä oli­vat puo­lin ja toi­sin.

No, ei­hän tämä edel­lä ker­rot­tu var­maan käy­pä esi­merk­ki ole. Ke­tään ei saa tie­ten­kään kiu­sa­ta ei­kä tar­koi­tuk­sel­la lou­ka­ta. On käyt­täy­dyt­tä­vä toi­sia koh­taan kun­ni­oit­ta­vas­ti. Tasa-ar­voa ja yh­den­ver­tai­suut­ta on ta­voi­tel­ta­va. Ei pidä kui­ten­kaan ihan pie­nis­tä vin­kua.

Mut­ta ”tai­vas var­je­le”, jos me em­me voi his­to­ri­aa ja ny­kyi­syyt­tä sa­noit­taa asi­ayh­tey­teen kuu­lu­vil­la ter­meil­lä, niin piru mei­dät kaik­ki nok­kii. Se on kuul­kaa var­ma. Ajam­me ny­kyi­sel­lä pa­hen­nus­kult­tuu­ril­la kol­lek­tii­vi­ses­ti it­sem­me nurk­kaan. Siel­lä mei­dän ei ole mu­ka­va yh­des­sä ei­kä erik­seen ol­la. Ol­kaam­me vä­hem­män herk­kä­hi­pi­äi­siä ja su­vai­taan eri­lai­sia kan­to­ja asi­oi­hin.

JOR­MA PE­SO­NEN

Ki­tee