Iäl­tä­ni olen kuu­den­kym­pin ja kuo­le­man vä­lis­sä. Isäk­si tu­lin esi­täy­si-ikäi­se­nä eli 21-vuo­ti­aa­na. Tuol­loin myös haa­vei­lin ole­va­ni ta­sa­val­lan pre­si­dent­ti 50-vuo­ti­aa­na, mut­ta sit­ten ta­ju­sin, et­tä Suo­mel­la­han on jo pre­si­dent­ti, ni­mit­täin Kek­ko­nen. Po­li­tiik­ka kiin­nos­ti, mut­ta ar­vo­maa­il­ma­ni ei kes­tä­nyt ol­la sii­nä mu­ka­na. Oli­si pi­tä­nyt hie­man juo­ni­tel­la ja mie­lis­tel­lä.

Työ ar­vot­ti ih­mi­se­nä oloa. On­nek­si oli pal­jon työ­ti­lai­suuk­sia meil­le kai­kil­le vie­lä 1980-lu­vul­la. Omis­tu­sa­sun­non han­kin­ta oli it­ses­tään sel­vyys. Pank­ki­lai­nan ot­ta­mi­nen, 24 000 mark­kaa en­si­a­sun­toon hir­vit­ti. Sii­tä kui­ten­kin sel­vit­tiin ja oli kun­nia-asia mak­saa lai­na no­pe­as­ti ja sän­til­li­ses­ti. Osa­mak­sul­la en ole kos­kaan mi­tään hank­ki­nut. Pe­ri­aat­tee­na­ni on ol­lut elää suu säk­kiä myö­den. Mai­non­taa ja ku­lu­tus­hys­te­ri­aa vie­rok­sun. Yh­teys- ja hen­ki­lö­tie­to­ja­ni jaan niin vä­hän kuin se on suin­kin mah­dol­lis­ta. Yk­si­kään pu­he­lin­myy­jä ei ole mi­nua 29 vuo­teen lä­hes­ty­nyt, ei­kä mai­nos­kir­jeil­lä ole mi­nua häi­rit­ty. So­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa en ns. päl­lis­te­le. Äly­pu­he­lin on mi­nus­ta äly­tön. Pe­rin­tei­sel­lä pu­he­lin­mal­lil­la olen vie­lä pär­jän­nyt. Lap­se­ni ja lap­sen­lap­se­ni ovat kyl­lä­kin mi­nua jo mu­se­oi­mas­sa.

Elä­män pe­ru­sa­si­at ja ih­mi­se­nä ole­mi­nen ope­tet­tiin ko­to­na. Käy­tös­ta­vat oli­vat ar­vos­tet­tu­ja omi­nai­suuk­sia. Kas­va­tus­vas­tuu oli en­nen ai­kaan sel­ke­äs­ti las­ten van­hem­mil­la. Kyl­lä­hän lap­set koi­ruuk­sia tie­ten­kin en­nen­kin te­ki­vät. Ne kui­ten­kin hä­vet­ti­vät ja nii­tä pyy­det­tiin an­teek­si, se oli sel­vä se. Oi­ke­an ja vää­rän eroa ope­tet­tiin niin ko­to­na kuin naa­pu­ris­sa­kin. Kii­tos! ja hy­vää päi­vää! kuu­lui­vat käy­tök­seen. - Näin se van­han lii­ton mies täs­sä tuu­mai­lee, pa­rem­man tu­le­vai­suu­den toi­vos­sa.

JOR­MA PE­SO­NEN,

Ki­tee