Apua ja opastusta digiasiointiin on saatavissa yhdistyksiltä, yrityksiltä, säätiöiltä, kirjastoista ja kansalaisopistoissa sekä vapaaehtoisilta auttajilta. Ikäihmisille lapsenlapset ovat verraton apu. Kuilu palvelujen äärelle pääsemisessä kuitenkin syvenee koko ajan. Apu on tavoittamattomissa, kun et näe etkä kuule kunnolla ja sormet eivät taivu kohti pientä näyttöruutua. Ja kun laitteita ei kotona edes ole. Tarve digiasiointiin näyttää olevan suurin siellä, missä mahdollisuuksia siihen on vähiten.
Samoja pulmia on ollut toki ennen digiaikaa. Olin nuori koulupoika, kun meille tuli naapurin vanha pariskunta. He sanoivat: ”A sieku käyt koulua ni meil on täs pankin papereita. Ei myö nähä eikä myö saaha näist mittää tolkkuva. Voitko auttaa?” Siinä apu oli papereiden sisäluku ääneen. Pankin asioista en olisi mitään ymmärtänytkään.
Olemme nyt vakavassa saumakohdassa. Yhteiskuntaa kehitetään. Varsin hyvin osataan hahmottaa taloutta, huoltosuhdetta, terveydenhoidon ja sosiaalitoimen keskittämisen etuja. Ja ennen muuta digitalisaation kehitysmahdollisuuksia. Varmojen digiyhteyksien kehittäminen on välttämätöntä.
Digitalisaatio sekä auttaa että etäännyttää. Ikäihmisten lisäksi on nuoria, jotka eivät hahmota yhteiskunnan toimintaa ja omaa riippuvuuttaan yhteisistä asioista. Kaikki nuoret eivät ole tietokonehakoja. Millaisella politiikalla ja hallinnolla saadaan aikaan lähimmäisiä?
Meneillään on kahtiajakautuminen, digitaitojen osaajat ja osaamattomat. Kokonaisuus ei ole oikein kenenkään käsissä. Niin hallinnon kuin politiikan ja kansalaisyhteiskunnan idea kuitenkin on, että ihminen tulee kuulluksi omissa asioissaan.
MATTI PERÄLÄ
Tohmajärveläinen kunnanvaltuutettu (kesk.)
Teologian tohtori