Ter­ve­tu­loa Koti-Kar­ja­la -leh­den pa­riin näin tiis­tai­na!

Seu­raa­va leh­tem­me il­mes­tyy tors­tai­na hy­vin­voin­ti­tee­man mer­keis­sä. Lu­vas­sa on jut­tu­ja muun mu­as­sa viih­ty­vyy­des­tä, elä­män­laa­dus­ta ja hy­vin­voin­ti­a­lan pal­ve­luis­ta.

Tee­ma­jut­tu­jen ko­ko­a­mi­nen nos­taa esiin aja­tuk­sen, mitä me kä­si­täm­me hy­vin­voin­nil­la ja mitä hyvä olo on?

Olem­me­ko hy­vin­voi­via sil­loin, kun olem­me on­nel­li­sia, ener­gi­siä ja vah­vo­ja? Vai sil­loin, kun olem­me rau­hal­li­sia, va­pau­tu­nei­ta ja ren­tou­tu­nei­ta? Huo­le­ton, ta­sa­pai­noi­nen ja luot­ta­vai­nen olo luo ai­na­kin hy­vin­voin­tia - ei­kö vain?

Yh­tä vas­taus­ta ky­sy­myk­seen hy­vään oloon pää­se­mi­sek­si ei var­mas­ti ole. Jo­kai­nen saa­vut­taa hy­vän olon omal­la ta­val­laan ja ko­ke­mus hy­väs­tä olos­ta on ai­na hen­ki­lö­koh­tai­nen. Oli tapa mikä ta­han­sa, yk­si asia nii­tä kui­ten­kin yh­dis­tää: kai­kis­sa ta­voi­tel­laan ta­val­la tai toi­sel­la stres­si­ta­son alen­ta­mis­ta ja ren­tou­tu­mis­ta, mikä ai­na­kin ny­ky­a­jan kii­rei­ses­sä ja te­hok­kuut­ta ha­ke­vas­sa elä­män­ta­vas­sa on en­si­ar­voi­sen tär­ke­ää.

On­nek­si meil­lä tääl­lä ”syr­jä­seu­dul­la” asu­vil­la on etuo­i­keu­tet­tu mah­dol­li­suus ha­kea hy­vää oloa. Tämä tu­lee mie­leen, kun käy vaik­ka­pa jo Hel­sin­gis­sä. Mo­nen tääl­tä ko­toi­sin ole­van kom­ment­ti on, et­tä en pit­kään Hel­sin­gis­sä - tai mis­sään suur­kau­pun­gin syk­kees­sä - jak­sai­si.

Ren­tou­tu­mi­nen on luon­nol­lis­ta ih­mi­sel­le, joka elää lä­hel­lä luon­toa. Hän yk­sin­ker­tai­ses­ti heit­täy­tyy se­läl­leen nur­mi­kol­le ja naut­tii elä­mäs­tä. Hän voi va­ras­toi­da it­seen­sä hy­vää oloa har­joit­te­le­mal­la ak­tii­vi­ses­ti ren­tou­tu­mis­ta. Kun li­hak­set ren­tou­tu­vat, myös mie­li pääs­tää ir­ti ja kiel­tei­set tun­teet, ja ne pois­tu­vat. On­nek­si heil­lä­kin, joil­la ei ole mah­dol­li­suut­ta pääs­tä luon­non lä­hel­le on käy­tös­sään mie­li­ku­vat. Nii­den­kin kaut­ta voi ren­tou­tua.

Luon­non­lä­hei­syys voi­kin ol­la ar­vok­kain­ta pää­o­maa, mitä tu­le­vai­suu­den yh­teis­kun­taa ra­ken­ta­vat ih­mi­set saat­ta­vat tar­vi­ta. Täl­tä poh­jal­ta on hyvä us­koa, et­tä meil­le vie­lä niin lä­hei­set luon­to, hil­jai­suus jopa pi­meys ovat tu­le­vai­suu­des­sa ar­vol­taan ai­van uu­del­la ta­sol­la. Kai­ku­ja sii­tä al­kaa jo kuu­lua, kun mat­kai­lu­a­lal­la ale­taan en­tis­tä enem­män ar­vos­taa luon­non­rau­haa. Ny­kyi­set tie­to­lii­ken­neyh­tey­det mah­dol­lis­ta­vat myös työn­te­on ren­tout­ta­van luon­non hel­mas­sa.

---

Niin, mik­si Koti-Kar­ja­la tuli poik­keuk­sel­li­ses­ti tä­nään, tiis­tai­na?

Sik­si, et­tä ha­lu­am­me vie­dä tee­ma­leh­tem­me jut­tu­jen myö­tä hy­vää oloa ta­val­lis­ta use­am­paan ta­lou­teen Kes­ki-Kar­ja­las­sa, mut­ta ja­ke­luo­pe­raat­to­rim­me Pos­ti on päät­tä­nyt, et­tä laa­ja ja­ke­lu on mah­dol­lis­ta vain tors­tai­na. En­si vii­kol­la olem­me taas nor­maa­lis­sa kes­ki­viik­ko-per­jan­tai -ryt­mis­sä. Seu­raa­va il­mes­ty­mis­päi­vän poik­keus on hel­mi­kuun 19. tiis­tai­na.

KS