Nuorten tietämys työelämästä ja eri työtehtävistä on heikentynyt eikä motivaatiota löydy opiskeluun. Näin tapahtuu etenkin silloin, kun ala ei kiinnosta ja linjalle on hakeuduttu tai jouduttu, koska pitää hakea jonnekin ja jossakin pitää olla oppivelvollisuuden laajentuessa toiselle asteelle. Peruskoululaisilta ja lukiolaisilta puuttuu vielä omakohtainen kokemus työstä sekä yritysten toiminnasta ja siksi tulee panostaa erityisesti nivelvaiheen yhteistyöhön siirryttäessä peruskoulun jälkeen ammattikouluun tai lukioon.
Peruskoulujen opetusohjelmaan kuuluu kaksi pakollista työelämään tutustumisen jaksoa, lukiossa ei ole vastaavaa ja voi hyvällä syyllä kysyä miksi ei? Opot tekevät tärkeää työtä ja auttavat arvioimaan eri alojen hyviä ja huonoja puolia, mutta motivaatiota lisäisi huomattavasti enemmän yrityskäynti, tai omasta alastaan innostunut koulussa vieraileva ammattilainen. Tätä kyllä tapahtuu, mutta yritysten aktiivisuutta ja yhteistyötä lähiyhteisössä pitäisi lisätä. Ammattikoulutusta uudistetaan ja työpaikoista tulee uusi oppimisympäristö, samoin oppisopimusten määrä lisääntyy.
Nuorella tulee olla hyvä tieto ammateista, häntä tulee neuvoa, ohjata ja opettaa ja estää näin hakeutumasta väärälle alalle. Näin vähennettäisiin opintojen keskeyttämistä ns. negatiivisista syistä. Ensimmäinen työpaikka on monella kesätyö tai harjoittelupaikka. Palkka tai päiväraha ei saisi olla ainoa motivoiva tekijä vaan työn imu ja työn ja toimintatapojen arvostus. Tämä tulisi oppia jo kotona ja vanhempien vastuuta nuoren motivoimisessa pitää korostaa. Päämääränä ei tule olla ylisukupolvinen työttömyys. Moniosaaminen on tulevaisuutta ja koulutusalojen tulisi mahdollistaa laaja-alainen oppiminen kaikkine tukitoimineen. Opettajien ja ohjaajien rooli on keskeinen ja erilaiset oppijat on kohdattava ihmisenä kaikkine virheineen ja angsteineen.
Työn tekeminen on tehtävä houkuttelevammaksi ja kiinnostavammaksi. Paikalliset yrittäjät ja tehtaiden edustajat voisivat käydä kouluissa kertomassa ammateistaan ja tutustuttaa nuoria työelämään ja eri ammatteihin. Motivaatiota lisäisivät tutustumiskäynnit yrityksiin ja toimintakulttuuriin. Yritysyhteistyö toisi opiskelijoille harjoittelupaikkoja ja yritys saisi motivoituneita nuoria työntekijöitä.
Koulutuspaikkoja on tarjolla, mutta nuoret eivät hakeudu niihin kuka mistäkin syystä. Fyysisen työn tekeminen koetaan vähempiarvoiseksi, kaikkea ei kuitenkaan voi tehdä tietokoneella. Tekoäly ja robotiikka tuovat työpaikkoja, mutta ne myös vievät niitä eivätkä korvaa osaavia käsiä. Tässä tilanteessa tarvitaan viisautta ja kaukokatseisuutta tulevilta päättäjiltä. Tulee säilyttää korkeatasoinen ammattikoulutus paikkakunnalla ja luoda sille tarvittavat laadukkaat oppimisympäristöt.
Sellainen turha koulutus pitää karsia pois, missä nuori tuntee jo opiskelun aikana ettei halua jäädä kyseiselle alalle. Jokaisella on oikeus tehdä mieleistään työtä. Väärin kohdennettu koulutus tulee myös yhteiskunnalle kalliiksi. Olen itse tehnyt koulujen kanssa yhteistyötä, käynyt kertomassa lapsille ja nuorille omasta työstäni ja alan ammateista sekä tehnyt sen mahdollisimman laajasti. Siitä mahdollisuudesta olen kiitollinen entiselle työnantajalleni.
OLAVI KEKKONEN
Kaupunginvaltuutettu
ja kuntavaaliehdokas
Keskusta Kitee