Riit­ta Ha­ku­li­nen

Hiih­tä­jä­le­gen­da Sii­ri ”Äi­tee” Ran­ta­ses­ta jul­kais­tiin ei­len elä­mä­ker­ta­kir­ja. Kir­jan ovat toi­mit­ta­neet ur­hei­lu­toi­mit­ta­ja Jari Port­ti­la ja hiih­tour­hei­lun asi­an­tun­ti­ja Os­mo Kärk­käi­nen.

Toh­ma­jär­ven Kau­ri­las­sa vuon­na 1924 syn­ty­nyt Sii­ri Ran­ta­nen on kaut­ta ai­kain mer­kit­tä­vim­piä suo­ma­lai­sia nai­sur­hei­li­joi­ta. Hä­net on va­lit­tu nel­jä ker­taa Vuo­den nai­sur­hei­li­jak­si ja uran jäl­keen Suo­men ur­hei­lun Hall of Fa­meen. Hän on suo­ma­lai­sen nai­sur­hei­lun suu­ria ura­nuur­ta­jia.

Kir­jan ta­ri­na ker­too, et­tä Ran­ta­nen sai en­sim­mäi­set suk­sen­sa enol­taan, joka oli veis­tä­nyt ne kah­des­ta koi­vu­ha­los­ta. Sau­voik­si tai­tet­tiin nä­reet met­säs­tä. Sii­tä al­koi suo­ma­lai­sen nai­sur­hei­lun su­per­täh­den tie koh­ti ar­vo­ki­sa­me­nes­tys­tä la­jis­sa, joka ot­ti nais­ten sar­jas­sa vas­ta en­sim­mäi­siä as­ke­li­aan.

SII­RIN tie hiih­to­maa­il­man hui­pul­le oli var­sin eri­koi­nen. Hän oli jo kah­den poi­ka lap­sen äi­ti osal­lis­tu­es­saan en­sim­mäi­siin olym­pi­a­lai­siin vuon­na 1952 ja hän voit­ti äi­ti­nä kaik­ki kah­dek­san ar­vo­ki­sa­mi­ta­li­aan, mikä oli tuo­hon ai­kaan ta­va­ton­ta.

Sii­ri Ran­ta­nen mur­si ak­tii­vi­ai­koi­naan mon­ta la­si­kat­toa kan­na­no­toil­laan nai­sur­hei­lun puo­les­ta. Hän­tä voi­daan syys­tä­kin pi­tää tasa-ar­voi­suu­den esi­tais­te­li­ja­na.

Sii­ri sai myös vas­taa­not­taa mon­ta kol­hua puo­lus­ta­es­saan nais­ten ase­maa ur­hei­lus­sa. On­pa hä­nen kil­pai­lu­kiel­ton­sa­kin uran lop­pu­vai­hees­sa näh­ty yh­te­nä sel­lai­se­na. Kir­ja on myös huo­mi­o­no­soi­tus Sii­rin ar­vok­kaal­le työl­le nai­sur­hei­lun ase­man vah­vis­ta­mi­ses­sa Suo­mes­sa ja maa­il­mal­la.

RAN­TA­NEN edus­ti Suo­mea kol­mis­sa eri olym­pi­a­lai­sis­sa. Jo Os­lon olym­pi­a­lai­sis­sa 1952, jol­loin maas­to­hiih­to otet­tiin en­sim­mäi­sen ker­ran olym­pi­a­lais­ten oh­jel­maan nais­ten osal­ta. Hän ot­ti en­sim­mäi­sis­sä ar­vo­ki­sois­saan prons­sia. Cor­ti­nan olym­pi­a­lai­sis­sa hän joh­dat­ti hur­jal­la lop­pu­ve­dol­laan suo­ma­lais­nai­set vies­tin olym­pi­a­kul­taan.

Ran­ta­nen tun­net­tiin jo ak­tii­vi­ai­koi­naan suo­ra­pu­hei­se­na nai­se­na, joka ei her­ro­ja ku­mar­rel­lut. Cor­ti­nan olym­pi­a­lai­sis­sa 1956 ja Squaw Val­leyn olym­pi­a­lai­sis­sa 1960 hän pal­jas­ti jouk­ku­een­joh­don yri­tyk­sen myy­dä nais­ten va­ra­suk­set hank­ki­ak­seen ra­haa it­sel­leen.

”Äi­tee” muis­te­lee kir­jas­sa myös kil­pa­ka­ve­rei­taan, Veik­ko Ha­ku­lis­ta, Ee­ro Män­ty­ran­taa ja Syl­vi Sai­moa. Hän pu­huu muis­tel­mis­saan avoi­mes­ti ai­kan­sa eri­koi­sis­ta har­joi­tuk­sis­ta, he­vos­kyy­dil­lä teh­dyis­tä kil­pai­lu­mat­kois­ta ja 50- ja 60-lu­vun am­mat­ti­mai­suu­des­ta.