Satu Halttunen ja Marko Barck lähtivät kokeilemaan autosuunnistusta ja luokkavoitto kilahti heti.
KITEE
Aladár Bayer
Takavuosien suosikkilaji oli autosuunnistus. Kymmenet autokunnat harrastivat huokeaa autourheilulajia Keski-Karjalassa 80- ja 90-luvulla. Keski-Karjalan Urheiluautoilijat järjesti Kiteen Aimossa autosuunnistuksen harjoituskilpailun elvyttääkseen harrastusta seutukunnalla. Reitille lähti 15 autokuntaa, osa vanhoja tekijöitä, osa ensikertalaisia.
AUTOSUUNNISTUS sujuu alussa ilman sen kummempia härpäkkeitä. Tarvitaan tavallinen auto, lamppu ja kaveriksi kartanlukija. Lähtöpaikalla osallistuja saa kartan.
– Karttaan on merkitty reitti, jota kilpailijan tulee ajaa. Reittiä täytyy noudattaa lähdöstä maaliin, K-KUAn konkarisuunnistaja ja tapahtuman taustavoima Martti Päivinen selvittää.
– Rastit ovat maastossa ja kilpailijat eivät tiedä niistä mitään etukäteen. Ne tulevat vastaan, kun ajaa sitä karttaan merkittyä viivaa ja rastien tiedot otetaan ylös.
Rastien määrää, laatua ja sijaintia ei osallistuja siis voi tietää ennen kilpailua.
– Pisteiden välille annetaan aika, jonka sisällä on ajettava esimerkiksi pisteestä B1 pisteelle B2. Tai sitten annetaan nopeus, esimerkiksi 15 km/h, Martti Päivinen sanoo.
– Tänään ajetaan kaikki pistevälit ajalla.
Joskus voi käydä niinkin, että kilpailija etenee liian ripeästi ja joutuu odottelemaan tienposkessa pitkänkin tovin ennen rastille saapumistaan.
Reitillä on myös aikatarkastuspisteitä, joilla kilpailijat ottavat saapumisaikansa muistiin.
SATU HALTTUNEN ja Marko Barck ovat ensi kertaa autosuunnistuksessa ja pänttäävät uusia käsitteitä kahvittelun lomassa. Satulla on kokemusta tavallisesta suunnistuksesta Keski-Karjalan Rastissa, Marko on harrastanut rallia F-luokassa.
– Autourheilu on meidän perhepiirissä tuttua. Sitten sattui silmään, että tällainen järjestetään, ja kun olen muutenkin autourheilusta kiinnostunut, niin arvelimme, että lähdetään kokeilemaan, Satu kertoo.
– Tämä on elämäni ensimmäinen kerta, Marko kuittaa ja jatkaa sääntöjen syynäämistä.
– Säännöistä en ole sata varma, mutta eiköhän se siitä, Satu nauraa.
– Kartanlukuvalo hommattiin autoon, että nähdään pimeässä.
Satu sanoo, että jos kaikki menee hyvin ja on hauskaa, niin heitä nähdään mahdollisesti jatkossakin autorasteilla.
JOENSUULAINEN, Kontiolahden Seudun Autosuunnistajia edustava Lasse Vainikainen aloitti autosuunnistuksen vuonna 2006. Hän on tällä kertaa kartanlukijana. Ratin takana pimeyteen suunnistaa Raimo Heiskanen samasta seurasta.
– Autosuunnistus on hiipunut. Silloin 80- ja 90-luvulla joka puolella Suomessa oli kilpailuja, Lasse muistaa.
– Kilpailuja saattoi joku parhaimmillaan ajaa 25 vuodessa. Nyt kilpailuja on viisi tai kuusi.
Joensuun seudullakaan ei tänä vuonna ole aktiivisia harrastajia ollut kuin kymmenisen paria. Lasse on parhaansa mukaan pitänyt lajia elossa. Vuosikymmen sitten hän ystävänsä Raimon kanssa järjesti kymmenetkin harjoitusajot vuodessa.
– Teimme pienellä porukalla. Minä piirsin kartat ja reitit, Raimo ja muutama muu tuli sitten avuksi paikan päälle.
Lasse on toiminut myös ratamestarina kansallisella tasolla.
MIKÄ SITTEN erottaa sunnuntaiharrastajat autosuunnistuksen mestareista?
– Tämä on kuitenkin taitolaji. Jotkut nuoret pääsevät nopeastikin korkealle tasolle.
Lasse kertoo, että kuitenkin kartanlukutaito ja kommunikointi ovat avainasemassa mentäessä kohti huippua.
– Kuljettajan ja kartanlukijan yhteistyön täytyy sujua saumattomasti. Lopputulos on yhteispelin tulos, Lasse korostaa.
AUTOSUUNNISTUKSEN harjoittelukilpailun E-luokan voittivat Aimossa K-KUAn Marko Barck ja Satu Halttunen MB Vitolla. C-luokan voittivat K-KUAn Jari Hiltunen ja Timo Pirhonen Nissanilla. B-luokan voiton ottivat Primeralla KonSASin Hannu Uimonen ja Olli Puhakka.